Kainalo: Monroen opin paluu

Kaksisataa vuotta vanhan etupiiriopin mukaan maailma jakautuu itään ja länteen, ja koko Amerikka kuuluu Yhdysvaltojen etupiiriin.

Panaman kanavan hallinnassa ei ole kysymys vain kanavan hallinnasta, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, johon nivoutuvat suurvaltojen perinteinen etupiiriajattelu sekä maailman kauppareittien hallinnasta käytävä kilpailu. Näin pohtii Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Teivainen peilaa Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin puheita tämän johtoajatukseen ”Make America Great Again” ja pohtii, että sana Great alueellisessa ja maantieteellisessä merkityksessä on jäänyt kenties liian vähälle huomiolle.

- Tässä Yhdysvallat voi palata reilun kahdensadan vuoden ns. Monroen-oppiin, vuoteen 1823. Tällöin presidentti James Monroe linjasi maailman itäiseen ja läntiseen valtapiiriin, toteaa Teivainen.

Monroen opin mukaan Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin kuuluvat Etelä- ja Pohjois-Amerikka. Muiden maiden valtapyrkimykset alueella tulkitaan vihamielisiksi ja estetään tarvittaessa sotilaallisesti. Opin mukaan Yhdysvallat ei puutu Euroopan asioihin.

Teivaisen mielestä Trumpin puheet Panaman kanavasta, Grönlannista ja Kanadasta USA:n osavaltiona lähestyvät Monroen oppia.

Kilpaileva kanavahanke Kiinan tuella

Panaman kanavan hallinnan yhteydessä on puhuttu Kiinan osallisuudesta kanavan hallinnointiin välikäsien kautta. Panama on torjunut väitteet.

Lisäksi Teivaisen mielestä Panama ei ole varsinaisesti lähestynyt Kiinaa, vaikka se vuonna 2017 solmi sen kanssa diplomaattisuhteet. Sen sijaan Kiinan aktiivisuus kauppareittien laajentamiseen ja hallintaan tulee lähelle Yhdysvaltojen etupiiriä ja vahvistaa Kiinan strategista asemaa. Tällainen hanke on esimerkiksi kiinalaisen sijoittajan vuonna 2013 käynnistämä, nyttemmin jäissä oleva hanke, rakentaa Panaman kanavan kanssa kilpaileva kanava Nicaraguan läpi Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Myös Grönlanti on sijainniltaan geopoliittisesti merkittävä.

Teivainen sanoo, että poliitikkojen on vaikea suhtautua Trumpin puheisiin. Onko taustalla bisnesajattelua, ja pyrkikö hän saamaan hyvän diilin etupiirijaossa esimerkiksi Kiinan kanssa Taiwanin-kysymyksessä? Vai pyrkiikö hän yleisesti vahvistamaan Yhdysvaltojen tai omaa asemaansa? Tämä näkyy myös länsimaisten poliitikkojen kommenteissa. Yleensä niissä – myös Suomessa – tuomitaan etupiiriajattelu ja puheet omien etupiirien vahvistamiseksi vihamielisiksi. Kun asialla on oma liittolainen, vieläpä USA:n presidentti, asetetaan sanat tarkemmin. Siinä on Teivaisen mukaan tiettyä maunokoivistomaista ajattelua. Ei provosoiduta, kun provosoidaan. Ollaan vaan hiljaa, vähän samalla tapaa kuin aikoinaan Neuvostoliiton kanssa.

– Olen nimittänyt sitä turvallisuuspoliittiseksi reagointijoustoksi.