Etelä-Suomessa puihin ovat puhkeamassa jo hiirenkorvat. Ihmisten mielissä menneen talven lumet ovat menneitä.
Eivät kuitenkaan Pohjois-Suomessa Perämerellä, jossa jäitä murretaan vielä toukokuussa 2022 täydellä teholla. Jäänmurtajat Kontio ja Otso ovat Raahen ja Kemin edustalla avustamassa kauppalaivoja Suomen satamiin.
Kuuntele tästä Merimiesradiosta korjausmies Jussi Helmisen haastattelu hybridijäänmurtaja Polarikselta helmikuulta 2022.
Tänä vuonna on ollut kova poikkeuksellisen kova jäätalvi. Suomessa on kahdeksan jäänmurtajaa - ja kaikki niistä olivat liikenteessä.
Jäänmurtajat ovat voimanpesiä, jotka ajavat läpi jopa parimetriä vahvoista jäistä. Jäänmurtovarustamo Arctian kaksi jäänmurtajaa onkin nimetty metsissämme lymyävän voimanpesän mukaan. Alukset ovat Kontio ja Otso.
Suomen vanhin jäänmurtaja on nimeltään - mikäs muukaan kuin Voima - joka on kyntänyt Suomen- ja Pohjanlahden jäitä pian 70 vuotta! Alus valmistui ja luovutettiin vuonna 1954.
Väkevä pastilli on myös jäänmurtaja Sisu ja urhoollisesti maahamme vuodesta toiseen kauppalaivoja on avustanut myös Urho, jonka kummina toimii edesmennyt presidenttimme Urho Kekkonen.
Perinteisten jäänmurtajien lisäksi Suomella on kaksi uudemman sukupolven monitoimimurtajaa: Fennica ja Nordica.
Arcian laivaston uusin alus on nimeltään Polaris, joka on maailman ensimmäinen nesteytetyllä maakaasulla (LNG) kulkeva jäänmurtaja.
Jäänmurtaja Otso lähti jäänmurtoon Helsingin Katajanokalta 3. joulukuuta 2021. Otson kyydissä kohti Perämerta töihin lähti myös laivahuoltaja Sanna Viitanen.
Jäitä on ollut vahvasti ja talvi pitkä. Työvoimasta, eli merimiehistä on kuitenkin pula.
Suomalaista merenkulkua vaivaa nyt sama krooninen työvoimapula kuin maapuolen ravintoloita. Koronapandemia aiheutti muun muassa matkustajalaivoilla pitkät lomautukset, joiden aikana moni etsi maista uutta, korvaavaa työtä.
Työvoimapula vaivaa kaikkia suomalaisia varustamoita ja työtehtäviä. Myös jäänmurtajille tarvittiin talvella työntekijöitä, joita jouduttiin etsimään tuuraajiksi urakalla ja laskuun.
Merille kaivataan työvoimaa käytännössä kaikkiin eri tehtäviin. Pulaa on muun muassa kokeista, matruuseista ja laivasähkömiehistä sekä konepuolen osaajista.
Jäänmurtajat lähtevät Helsingistä alkutalvesta kohti pohjoista yleensä tuulessa, viimassa sekä lumisateessa. Alkutalven kalseus käy luihin ja ytimiin: tekisi mieli painua viltin alle lämpimään ja nukkua talven yli. Jäänmurtajille talvi tarkoittaa työntäyteistä kautta ja tositoimia. Pohjoisessa on pimeää ja synkkää.
Loppukeväästä valo saa kaamoksesta voiton. Pimeys väistyy ja Napapiirin tienoilla siirrytään askel kerrallaan kohti yötöntä yötä. Merellä ilmiö korostuu, kun valkoinen lumi ja jäät hohkaavat. Miehistön talvinen uurastus palkitaan ja merimieskin voi nauttia säästä ja kurkkia venttiilistä, eli laivan ikkunasta.
Laivahuoltaja Sanna Viitasen työt alkavat aamuisin viideltä.
- Siivoan aamutöinä konetoimiston ja muutaman hytin. Laitan paikat kuntoon niille, jotka menevät yövuoron jälkeen kuudelta aamulla nukkumaan.
Jäänmurtajat murtavat jäitä etenkin öisin. Päivisin ollaan enemmän ankkurissa, mutta illan tullen hämärissä aloitellaan työt. Miehistöstä monet valvovat siis öisin ja työvuoro päättyy kukonlaulun aikaan. Silloin väki saapuu aamupalalle, jonka jälkeen he painuvat unten maille punkkaan. Jäänmurtaja on laitos tai tehdas, joka toimii vuorokauden ympäri.
Aamiaisen jälkeen laivahuoltaja Viitanen jatkaa siivoilua laivassa ja hyteissä. Hänen työnsä on pitää huolta laivan yleisistä tiloista, huolehtia pyykinpesusta ja mankeloinnista. Iltaisin hän hoitaa tiskejä kokin kanssa.
Työpäivän pituus laivalla on 12 tuntia. Päivällä Viitasella on kahden tunnin vapaa, jonka jälkeen hän jatkaa töitä illalla seitsemään saakka.
Suomen tuonnista ja viennistä yli 90 prosenttia kuljetetaan meriteitse. Kauppalaivat tarvitsevat jäänmurtajan avustusta jäistä selvitäkseen. Tässä turkulaisen Meriaura-varustamon Suomen lipun alla purjehtiva M/s Eeva VG-laiva jäiden keskellä. Ukrainan sota on korostanut kotimaisen tonniston ja miehistön arvostusta entuudestaan. Suomen lippu ja kotimainen miehistö ovat merikuljetustemme varmin tae hädän hetkellä.
Perinteisten jäänmurtajien lisäksi Perämerellä kuluneella kaudella jäitä mursi, ja kauppalaivoja Suomen satamiin avusti, Suomen uusin jäänmurtaja Polaris. Se käyttää polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua, eli LNG:tä.
Polariksen konehuoneessa alusta huolsi korjausmies Jussi Helminen. Etenkin konepuolen osaajista on suomalaisilla laivoilla tällä hetkellä suuri suuri pula. Mitä kaikkea korjausmiehen työ pitää sisällään?
- Vähän kaikkea laidasta laitaan: aluksen teknisiä korjaustöitä ja -huoltotöitä ylhäältä alas asti. Korjaustyössä on hyvin laaja repertuaari eri tehtäviä joka päivä mitä täällä tulee korjattua ja tehtyä.
- Omat työni painottuvat mekaaniseen huoltoon ja kunnossapitoon sekä korjaukseen. Etenkin sorvaus, hitsaus ja jyrsintätyöt ovat sellaisia, mitä on hyvä osata ja hallita.
Miten laivan hinaaminen käytännössä tapahtuu?
- Laiva kun on jäissä jumissa, peruutamme laivan eteen ja huutelemme etäisyyksiä laivan ohjaamoon, eli komentosillalle, korjausmies Jussi Helminen selostaa.
Kun kaikki on reilassa ja valmista, kiinnitetään liinat.
- Kun olemme päässeet hinattavaa laivaa lähelle, hinattavan laivan kannelta heitetään kastliina, eli heittoliina, jäänmurtajalle. Tämän jälkeen vedetään viiksivaijerit muuringeilla ylös. Ja sen jälkeen on vuorossa varsinaisten hinausvaijerien kiinnittäminen. Ja avot: sitten lähdemme kiskomaan hinattavaa laivaa jäistä, Helminen kertoo.
Jäänmurtajan kansityöt, eli köysien ja vaijerien kiinnitys on kansimiesten työtä. Heitä ovat esimerkiksi puolimatruusi, matruusi ja pursimies.
Ovatko laivat irronneet aina hyvin jäistä?
- Kyllä ne irti lähtevät, Helminen naurahtaa.
Työpäivät laivalla eivät ole mitenkään rutiininomaisia. Jokainen päivä on aika tavalla erilainen. Työssä on haastetta - ja pystyy hyvin haastamaan myös itsensä ammatillisesti, korjausmies Jussi Helminen pohtii. Merimiehen työnkuvani on erittäin mielenkiintoinen, mutta perhe voi jäädä hieman välillä paitsioon, kun on pitkät ajat merillä. Tästä huolimatta meri vetää merimiestä puoleensa ja moni merillä työskennellyt ei vaihtaisi merityötä maapuolen työhön. - Maissa pitää raaputtaa viitenä päivänä viikossa corollan tuulilasia, että pääsee töihin. Maissa työt voivat olla mielessä vielä työpäivän päätyttyäkin. Merillä on töissä törnin, eli työvuoron, jonka kyllä kestää ja sitten on edessä maissa pitkä vapaa ilman työhuolia.
Suomalaisvarustamo ESL Shippingin irtolastilaivat purjehtivat vastaan Perämerellä. M/s Viikki ja M/s Haaga kuljettavat teollisuuden raaka-aineita muun muassa Pohjois-Suomen teollisuuden tarpeisiin. Helsingin kaupunginosien mukaan nimetyt irtolastilaivat ovat maailman vähäpäästöisimmät, sillä ne käyttävät polttoaineenaan nesteytettyä maakaasua eli LNG:tä. Ympäristöystävällisyys on suomalaisille varustamoille kova valttikortti pitkässä juoksussa.
- Viime vuonna palasimme pois Otsolla jäänmurrosta äitienpäiväksi. Tänä vuonna meillä on edelleen töitä tiedossa. 20. toukokuuta teemme miehistönvaihdon, joten kuluva talvi näyttää, kuinka kauan murramme vielä jäitä, jäänmurtaja Otson laivahuoltaja Sanna Viitanen pohtii.
Ensi viikon alussa on odotettavassa kovaa pohjoistuulta. Se irrottaa jäitä ja ne kasautuvat.
- Kova tuuli saattaa kasata jäät isoksi röykkiöksi ja valliksi, josta kauppalaivat eivät kyllä pääse ilman jäänmurtajan apua läpi: laivaliikenne toppaa siihen ja tarvitaan murtajaa avuksi.
Merimiehet tekevät laivalla töitä eristyksissä muusta maailmasta. Varsinkin nuorille merimiehille toimivat nettiyhteydet ovat tärkeä väline yhteyttä kavereihin, perheeseen sekä sukulaisiin työjakson aikana. Merimiehet ovat listanneet toimivat nettiyhteydet yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi työssäjaksamiseen. Ikävä kyllä netti ei kuitenkaan aina toimi, joten niiden parantamisessa on selvä kehittämisen paikka työssäviihtyvyyden lisäämiseksi.
Toinen tekijä, jolla merimiehet jaksavat pitkän työvuoron merillä ovat työkaverit. Laivahenki luo laivan.
Meillä on jäänmurtaja Otsolla jumalattoman hyvä työporukka ja laivahenki. Laivalle on mukava tulla töihin. Porukka tekee tämän laivan ja työyhteisön, laivahuoltaja Sanna Viitanen kiittelee työkavereitaan.
Viimeiset murtajat poistunevat Kemin ja Tornion edustalta vasta toukokuun lopussa tai kesäkuussa.