Postin työtaistelussa ja sen tukitoimissa puolustetaan kaikista pienipalkkaisimpia työntekijöitä kaikilla aloilla

Teksti: Saana Lamminsivu

Suomeen uhkaa syntyä kahden kerroksen väkeä, jossa osa työssäkäyvistä tulee toimeen tienesteillään ja toiset tienaavat niin vähän, että palkalla ei yksinkertaisesti elä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa asumiskustannukset ovat korkeat. Vielä tiukempaa toimeentulo on perheellisillä tai yksinhuoltajilla. Vuokra tai lainanlyhennys, ruoka, sähköt, vakuutukset, terveysmenot ja alle kouluikäisten lasten päivähoitomaksut lohkaisevat tilipussista oikeastaan kaiken, eivätkä edes riitä, jos totta puhutaan. Digitalisaatio on luonut paineita siihen, että kouluikäisillä lapsilla on oltava kännykkä tai tietokone tahi tabletti tai he jäävät jälkeen digitalisaatiokehityksestä. Näinpä perheiden on investoitava säännöllisesti myös tietotekniikkaan, mikä ei ole halpaa.

Kaikissa suomalaisissa perheissä ei syödä hyvin ja terveellisesti ja hedelmät ovat vain haave. Joka kymmenes lapsi, yli 10 prosenttia, kuuluu pienituloiseen perheeseen. Tämä tarkoittaa yli 110 000 lasta. On myös perheitä, joissa eletään juuri ja juuri, vaikka perhe ei lukeudu niin sanottuun köyhimpään kymmenykseen. Tiedossa on, että erilaisissa pätkätöissä ja määräaikaisesta työsuhteesta toiseen ”rimpuilu” kuluttaa ihmisen henkistä jaksamista ja heijastuu myös perheen hyvinvointiin.

Nyky-yhteiskunnan elämän ”epämääräisyys” koskettaa lapsiperheiden ohella myös yksineläviä työssäkäyviä, joita heitäkin on maassamme suuri joukko. Helsingissä yksinelävien talouksien määrä on hieman alle puolet koko väestöstä, eli joka toisessa taloudessa on yksi asukas. Yksinelävien määrään vaikuttaa yhteiskunnallinen epävarmuus: ihmiset eivät voi ja uskalla sitoutua mihinkään, koska kaiken voi menettää: työnsä ja pahimmassa tapauksessa terveytensä. Alle 30-vuotiaat ovat myös hyvin huolestuneita ilmastonmuutoksen tuomista uhista.

Miten tämä kaikki liittyy käynnissä olevaan postilaisten työtaisteluun ja eri ammattiliittojen tukitoimiin työtaisteluun liittyen?

Suomessa niin miehet kuin naiset käyvät työssä ja ovat tienanneet tähän päivään saakka palkan, jolla tulevat toimeen. Nyt palkansaajat uhkaavat jakautua kahteen leiriin: hyväosaisiin ja heikko-osaisiin. Monet tutkijat ovat puhuneet paluusta 1700-luvulle, jossa kuuluit joko ”ylhäisiin tai alhaisiin”. Siltä tilanne hieman vaikuttaakin: Suomen rikkaimmat ihmiset ja useat johtajat tienaavat satoja tuhansia vuodessa, helposti toistakymmentä kertaa tavallisen suomalaisen palkansaajan vuosiansion verran. Hyvätuloisten osuus on kasvanut ja erityisesti yrityksen johdolle maksetaan bonuksia tulokseen perustuen, mikä tarkoittaa aina käytännössä pienipalkkaisimpien työntekijöiden tilipussilla käyntiä. Työntekijöiden joukkoirtisanomiset ovat arkea, koska ”lauma ulos ja johtajille tulos”. Erityisen runsaasti yt-neuvotteluita on käyty viime vuosina etenkin valtionyhtiöissä.

Samaan aikaan, kun johtajien tienestit kasvavat, pienipalkkaisimmat ihmiset köyhtyvät köyhtymistään. Nyt heidän alhoaan yritetään syventää pienestä palkasta vielä enemmän leikkaamalla: 2 200 euron palkasta aiotaan leikata jopa 600 euroa pois postilaisten tapauksessa. Jäljelle jäävä tulo on hävettävän pieni, eikä sillä tule toimeen pääkaupunkiseudulla.

Postilaisista Kelan asiakkaita?

Tällaista esitystä ajaa nyt käytävissä työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaa edustava Palta. Vaihtamalla työehtosopimuksen halvempaan, säästettäisiin työntekijäkustannuksissa. Selvää on, että mikäli postinjakajan palkkaa leikattaisiin satoja euroja, hänen on siirryttävä Kelan asiakkaaksi. Se tietää lisää verovarojen menetystä yhteiskunnalle, mutta Postin johdolle se tarkoittaa kilpailuetua markkinoilla, koska Posti hyötyy työntekijöidensä työehtosopimusten halpuuttamisesta.

Postin käyttämät työehdot ovat jo nyt niin halvat, että niitä hirvittelevät myös Postin harvalukuiset kilpailijat, kuten Matkahuolto. Sen käyttämät työehtosopimukset ovat paremmalla tasolla kuin Postin. Valtionyhtiö Posti haluaakin selvästi täyden monopolin markkinoille halpuuttamalla työehtosopimukset ja valtaamalla markkinat.

SAK ja sen lukuisat jäsenliitot tuomitsijat työehtoshoppailun

Päivänselvää on, että kyseistä ihmisarvon alentamista ja työehtosopimuksien halpuuttamista ei voi sallia. Kuljetusalan ammattiliitot ja monet muut SAK:laiset ammattiliitot ovat jo tuominneet työehtoshoppailun ja haluavat osoittaa tukensa sille, että kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset eivät ajaudu toisen kerroksen väeksi, vaan Suomi on tasa-arvoinen sivistysyhteiskunta tulevaisuudessakin kaikille, jossa tienaamallaan palkalla tulee toimeen. Ainakaan työssäkäyvä kansa ei halua maastamme Yhdysvaltoja, jossa köyhimmät paiskivat kahta - kolmea duunia. Valitettavasti ilmiö on nähtävissä myös Suomessa, jossa pienipalkkaisimmat ja pätkätyöläiset joutuvat tänä päivänä tekemään useita eri töitä. Kuilu hyvinvoivien ja niiden, jotka yrittävät vain selviytyä, on kasvanut.

Lähihoitaja, lastenhoitaja, rekkakuski ja posteljooni, merimiestä unohtamatta!

Meneillään olevassa työtaistelussa ja sen tukitoimissa ei olekaan kyse vain kuljetusalan työntekijöiden työehtojen puolustamisesta, vaan kaikkien työntekijöiden - ja etenkin pienimmillä palkoilla olevien ihmisten - toimeentulon turvaamisesta. Se koskettaa posteljoonin, rekkakuskin, sähkömiehen ja elintarviketyöläisen lisäksi myös sairaanhoitajia ja lastenhoitajia, jotka lukeutuvat pienipalkkaisimpien työntekijöiden joukkoon. Suomessa on lukuisia ammatteja, joissa palkkojen ei voi sanoa olevan häävin. Lista pienipalkkaisten ihmisten ammateista on pitkä - ja usein nämä ihmiset ovat niitä, jotka ylläpitävät yhteiskuntamme palveluita: jakavat kirjeet, postin ja ruoan vanhuksille, hoitavat lapsia ja sairaita.

Myös kuljetusalan väki käy omaa taisteluaan. Rekkaliikenteessä kabotaasin poisto on tuonut Suomen tieliikenteeseen ulkomaalaisia kuljettajia, joiden työehdot ovat olemattomat. Niiden valvonta on vaikeaa. Merenkulussa taistellaan "sekamiehitystä" vastaan, eli työnantajat pyrkivät korvaamaan osan EU-miehistöstä (eli pääsääntöisesti suomalaiset merimiehet) EU:n ulkopuolisella miehityksellä. Globalisaatio on ajanut maailman nopeaan vauhtiin, jossa suuret syövät pienet. Sitä vastaan taistelevat suomalaiset yritykset. Tilanne ei siis ole helppo ja monilla aloilla on yritetty työnantajan ja työntekijöiden yhteisvoimin miettiä ratkaisuja, miten pärjäämme tulevaisuuden kilpailussa. On siis olemassa myös rehtejä työnantajia, jotka kärsivät nyt meneillään olevasta työehtojen halpuuttamisesta.

Työnantajat yrittävät käyttää hajaannusta hyväkseen: epidemia voi levitä

Niinpä ei voidakaan sallia, että kauppaa käydään työntekijöiden työehdoilla. On tehtävä loppu sille, että kaikista pienimmistä palkoista yritetään leikata vielä lisää. Taistelemme nyt oikeudenmukaisen Suomen puolesta: kenenkään palkkoja ei alenneta. Mikäli nyt meneillään olevalle työnantajien röyhkeydelle ja juonittelulle ei tehdä loppua, ilmiö voi laajeta ja koskea meistä jokaista. Jokaista työntekijää Suomen maassa. Monilla aloilla onkin ollut jo viitteitä valitettavasti tästä ilmiöstä – tai ainakin on nähtävissä oven raosta, että se on tuloillaan.

Työnantajat yrittävätkin nyt tietoisesti hyödyntää ammattiliitoissa olevaa ”hajaannnusta” ja käydä kauppaa siitä, kenen kanssa saavat neuvoteltua halvimman työehtosopimuksen. Valtakunnan viisaat oikeusoppineet totesivat, että käynnissä olevaan tes-shoppailuun ei voi juridisesti kovin mitään - mutta onneksi on olemassa maalaisjärki, jonka käyttö on aina sallittua:

Työehtosopimusten solminen on ennen kaikkea kaupankäyntiä: toiset myyvät ja toiset ostavat. Kaupan voi tehdä tai jättää tekemättä. Siinä välissä ovat sitten kaupan ehdot: mitä myydään ja mihin hintaan. Aina voi myös sanoa ei. Postin pääluottamusmies Leo Hara totesi SAK:n edustajiston kokouksessa 21.11.2019, että ”työehtosopimuksia ei solmita sopimisen ilosta, vaan niitä pitää solmia ihmisiä varten.”

Toistaiseksi paikallisesta flunssasta voi laajeta epidemia, minkä vuoksi työehtoshoppailu sai SAK:n edustajistossa tuomion useiden liittojen esiintuomissa puheenvuoroissa: kyseiselle pelille pitää tehdä loppu.

Trump halusi ostaa Grönlannin, mutta hänelle sanottiin: ei

Posti ja muut yritykset perustelevat ratkaisujaan vetoamalla digitalisaatioon. On totta, että se muuttaa maailmaa, mutta niin jäniksen selässä ei kuitenkaan olla, etteikö asioita ei voisi pohtia ajan kanssa. Vuosi tai kaksi sinne tänne ei muuta maailmaa, kun katsoo taaksepäin ihmisen muutaman tuhannen vuoden kehityskulun tällä tähdellä. Sen sijaan liian nopeasti ja harkitsemattomasti (tai sitten Postin hallituksen harkinnassa) tehty työehtojen heikennys voi luoda työntekijöiden asemaan lähtemättömiä jälkiä, joita ei saada enää ne menetettyä takaisin. Sen tähden kuljetusliitot ja muut tukensa osoittaneet ammattiliitot eivät tule sallimaan työehtojen heikennyksiä.

Isojen ei tarvitse antaa pompotella, vaan järjenkäyttö on kaupankäynnissä sallittu. Kaikkea ei tarvitse siis myydä tai ostaa. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump halusi ostaa Grönlannin, mutta hänelle sanottiin ei.