TEKSTI: ARTO JOKELA
Vuonna 1914 valmistunut Panaman kanava on yksi maailman tärkeimmistä vesiväylistä. Kanavan pituus on 82 kilometriä ja se lyhentää merireittiä Atlantin ja Tyynen valtameren välillä noin 13 000 kilometriä. Ilman sitä laivojen olisi kierrettävä Etelä-Amerikan ympäri.
Kanavan rakentamisen aloittivat ranskalaiset. Hanke ei edennyt odotetusti ja 1889 lukuisat onnettomuudet, rahoituskriisi ja korruptioskandaali pakottivat Ranskan luopumaan hankkeesta. Vuonna 1903 Yhdysvallat osti keskeneräisen kanavatyömaan 40 miljoonan dollarin hintaan. Nykyrahassa summa on noin 1,4 miljardia dollaria. Se on suunnilleen yhtä paljon kuin mitä maksaa maailman suurimman Oasis-luokan risteilyalus.
2000-luvun alussa kanavan kautta kulki noin 10 000–12 000 alusta vuodessa. Panaman kanavan laajennus valmistui 2016. Sen seurauksena entistä isommat, ns. Neopanamax-alukset, saattoivat käyttää kanavaa. Alusten määrää laajennus ei dramaattisesti kasvattanut, mutta suuremmat alukset kuljettivat huomattavasti suurempia lasteja. Vuoden 2016 jälkeen rahtimäärä on kasvanut noin 60 prosenttia. Konttiliikenne on ollut yksi suurimmista kasvualueista. Suurin osa kanavan liikenteen kohde- tai lähtösatama on Yhdysvalloissa. Kakkosena on Kiina ja kolmosena Japani.
Maailmankaupan taantuman lisäksi ilmastonmuutos on vaikuttanut viime vuosina rahdin määriin. Kuivuuden takia vedenpinta on laskenut kanavassa, mikä on rajoittanut alusten syväystä ja lastauskapasiteettia.
Panama on noin 4 miljoonan asukkaan maa Väli-Amerikan kapeimmalla osalla Karibianmeren ja Tyynen valtameren välisellä kannaksella. Maa on Espanjan entinen siirtomaa ja oli vuosina 1821–1903 osa Kolumbiaa. Koska Kolumbia asetti kanavan rakentamiselle Yhdysvaltojen mielestä liian kovat ehdot, käynnisti se suunnitelman maan irrottamiseksi Kolumbiasta. Yhdysvaltain tukemana Panama itsenäistyi 3. marraskuuta 1903. Itsenäistyttyään se luovutti kanavavyöhykkeen Yhdysvaltojen hallintaan. Voisi siis todeta, että ilman Panaman kanavaa ei koko Panaman valtiota nykymuodossaan olisi olemassa.
Kanava on kaupan lisäksi strategisesti ja geopoliittisesti tärkeä. Se mahdollistaa muun muassa Yhdysvalloille laivaston nopean siirron Atlantin ja Tyynen valtameren välillä ja lyhentää merkittävästi matkaa joukkojen ja resurssien siirrossa. Sen hallinta antaa Panamalle kokoaan suuremman vaikutusvallan myös kansainvälisessä politiikassa.
Kuva alla: Panaman kaupunki
Ensimmäiset Yhdysvaltojen tukikohdat kanavan suojaamiseksi valmistuivat Atlantin puolelle 1915 ja Tyynenmeren puolelle 1916. Toisen maailmansodan aikana Japanin hyökättyä joulukuussa 1941 Pearl Harboriin sijoitettiin Panamaan kymmeniä tuhansia amerikkalaisia sotilaita.
Muutos kanavan hallinnossa käynnistyi 1977, jolloin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter allekirjoitti Panaman kanava -sopimuksen. Se siirsi kanavan hallinnan Panamalle 31.12.1999. Sopimuksen myötä USA poisti myös sotilastukikohtansa kanavan lähistöltä. Nykyisin kanavan turvallisuus on Panaman vastuulla. Sen toiminnasta vastaa Panaman kanavavirasto (Panama Canal Authority, PCA). Yhdysvallat seuraa edelleen kuitenkin kanavan toimintaa ja turvallisuustilannetta ja on pitänyt itsellään oikeuden puolustaa kanavaa tarvittaessa.
Vuodenvaihteessa 1989–1990 Yhdysvallat puuttui sotilaallisesti Panaman asioihin ja miehitti Panaman kaupungin ja pidätti entisen liittolaisensa, sotilasjuntan johtajan Manuel Noriegan. Häntä epäiltiin rahanpesusta ja huumekaupasta. Noriegaa vastaan oli käynnistetty myös huumeoikeudenkäynti Yhdysvalloissa.
Noriega oli osoittautunut liittolaisena ilmeisesti myös epäluotettavaksi ja tämän sanottiin lähestyneen muun muassa Kuubaa. Aiemmin Noriega oli auttanut toimittamaan aseita El Salvadorin ja Nicaraguan oikeistovoimille. Vuosina 1968–1989 Panamassa oli sotilasdiktatuuri.
Yhdysvaltojen presidenttinä 20. tammikuuta aloittanut Donald Trump aikoo ottaa Panaman kanavan takaisin Yhdysvalloille.
Yhdeksi syyksi Panaman kanavan haltuunottoon hän sanoi sen käyttömaksut, joita hän kuvasi ”erittäin epäoikeudenmukaisiksi”. Trumpin mukaan Yhdysvallat on kanavan suurin käyttäjä ja että 70 prosenttia kanavan liikenteestä ohjautuu Yhdysvaltain satamista tai satamiin. Trump viittasi virkaanastujaispuheessaan myös Kiinan vaikutukseen ja ambitioihin Panaman kanavan suhteen.
Trump ei ole ensimmäinen USA:n presidentti, joka nosti esille Panaman kanavan hallinnan. Myös Ronald Reagan puhui sen palauttamisesta Yhdysvalloille. Hänen suhtautumisensa oli viime kädessä kuitenkin pragmaattista eikä hän vastustanut, kun kanava luovutettiin vuoden 1999 lopussa Panaman hallintaan.
Kaksisataa vuotta vanhan etupiiriopin mukaan maailma jakautuu itään ja länteen, ja koko Amerikka kuuluu Yhdysvaltojen etupiiriin.
Panaman kanavan hallinnassa ei ole kysymys vain kanavan hallinnasta, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, johon nivoutuvat suurvaltojen perinteinen etupiiriajattelu sekä maailman kauppareittien hallinnasta käytävä kilpailu. Näin pohtii Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.
Teivainen peilaa Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin puheita tämän johtoajatukseen ”Make America Great Again” ja pohtii, että sana Great alueellisessa ja maantieteellisessä merkityksessä on jäänyt kenties liian vähälle huomiolle.
- Tässä Yhdysvallat voi palata reilun kahdensadan vuoden ns. Monroen-oppiin, vuoteen 1823. Tällöin presidentti James Monroe linjasi maailman itäiseen ja läntiseen valtapiiriin, toteaa Teivainen.
Monroen opin mukaan Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin kuuluvat Etelä- ja Pohjois-Amerikka. Muiden maiden valtapyrkimykset alueella tulkitaan vihamielisiksi ja estetään tarvittaessa sotilaallisesti. Opin mukaan Yhdysvallat ei puutu Euroopan asioihin.
Teivaisen mielestä Trumpin puheet Panaman kanavasta, Grönlannista ja Kanadasta USA:n osavaltiona lähestyvät Monroen oppia.
Panaman kanavan hallinnan yhteydessä on puhuttu Kiinan osallisuudesta kanavan hallinnointiin välikäsien kautta. Panama on torjunut väitteet.
Lisäksi Teivaisen mielestä Panama ei ole varsinaisesti lähestynyt Kiinaa, vaikka se vuonna 2017 solmi sen kanssa diplomaattisuhteet. Sen sijaan Kiinan aktiivisuus kauppareittien laajentamiseen ja hallintaan tulee lähelle Yhdysvaltojen etupiiriä ja vahvistaa Kiinan strategista asemaa. Tällainen hanke on esimerkiksi kiinalaisen sijoittajan vuonna 2013 käynnistämä, nyttemmin jäissä oleva hanke, rakentaa Panaman kanavan kanssa kilpaileva kanava Nicaraguan läpi Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Myös Grönlanti on sijainniltaan geopoliittisesti merkittävä.
Teivainen sanoo, että poliitikkojen on vaikea suhtautua Trumpin puheisiin. Onko taustalla bisnesajattelua, ja pyrkikö hän saamaan hyvän diilin etupiirijaossa esimerkiksi Kiinan kanssa Taiwanin-kysymyksessä? Vai pyrkiikö hän yleisesti vahvistamaan Yhdysvaltojen tai omaa asemaansa? Tämä näkyy myös länsimaisten poliitikkojen kommenteissa. Yleensä niissä – myös Suomessa – tuomitaan etupiiriajattelu ja puheet omien etupiirien vahvistamiseksi vihamielisiksi. Kun asialla on oma liittolainen, vieläpä USA:n presidentti, asetetaan sanat tarkemmin. Siinä on Teivaisen mukaan tiettyä maunokoivistomaista ajattelua. Ei provosoiduta, kun provosoidaan. Ollaan vaan hiljaa, vähän samalla tapaa kuin aikoinaan Neuvostoliiton kanssa.
– Olen nimittänyt sitä turvallisuuspoliittiseksi reagointijoustoksi.
