Varustamot investoivat globaalisti metanolia käyttäviin laivoin. Jo yli kaksisataa metanolia käyttävää laivaa on tilattu maailmalla. Lue lisää tästä.
Kannen kuvassa yllä Maersk-varustamon Ane Maersk, joka on maailman ensimmäinen, vihreää metanolia käyttävä suuri rahtilaiva. Kuva: Shutterstock
Fossiiliset polttoaineet tulevat katoamaan. Tilalle kehitetään uutta, päästötöntä teknologiaa. On tiedettävä millä käyttövoimalla tulevaisuuden tehtaat ja laivat toimivat. Metanoli ja ammoniakki ovat todennäköisimmät polttoaineet, joita pystyy valmistamaan Suomen selluteollisuuden tuottamaa hiilidioksidia ja vihreää vetyä hyödyntäen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) energiatehokkuuden professori Jero Ahola tietää.
Poliittisen päätöksenteon tulee olla ennustettavaa, jotta investoijat uskaltavat investoida Suomeen. Energiatehokkuuden professori Jero Ahola panostaisi metanoliin ja ammoniakkiin, joiden valmistamiseen Suomen selluteollisuuden tuottama hiilidioksidi sopii raaka-aineeksi.
- Poliittisella päätöksenteolla voidaan joko edesauttaa tai heikentää tulevaisuuden näkymiä. Hallituksen epäselvä linja ilmastotoimissa saattaa jopa pysäyttää investointien tulon Suomeen, energiatehokkuuden professori pelkää.
Suurten tuotantolaitosten ja jalostuslinjastojen rakentaminen kestää useita vuosia. Päätöksenteon pitää olla ennustettavaa, jotta uskalletaan investoida. Kotimaan lisäksi vihreää siirtymää säädellään EU-regulaatiolla, jonka tulee olla nykyistä selkeämpää.
- Fossiilisia teollisia hiilidioksidilähteitä ja vihreää vetyä voi hyödyntää RNFBO-polttoaineiden valmistuksessa vuoteen 2040 saakka. Vuoden 2040 jälkeen nämä tuotteet eivät enää kelpaa vihreiksi polttoaineiksi. Jos rakennat tehtaan, työ kestää investointiluvasta noin seisemän vuotta. Aika investoinnin poistamiseksi jää siten lyhyeksi. Tämän takia investoinnit tulevat perustumaan biopohjaiseen hiilidioksidiin.
Kuva alla: LUT, Wärtsilä ja St1: Power-to-X-ratkaisut (RNFBO-polttoaineet) tulee nostaa Suomen energia- ja ilmastoratkaisujen ytimeen.
LUT-yliopisto on Suomen johtavia tutkimuslaitoksia sähköistyvän energiajärjestelmän tutkimuksessa. Energiatehokkuuden professori Jero Aholalla on tuore case-esimerkki EU-sääntelyn vaikutuksista uusien innovaatioiden käyttöönotossa Suomessa:
St1 selvitti ja sai vuonna 2022 EU-tukia, että yhtiö rakentaa Lappeenrannan Ihalaisiin Nordkalkin sementtitehtaan yhteyteen sähkömetanolitehtaan ja hiilidioksidin talteenoton sementtiuunista.
- Laitoksessa olisi tuotettu uusiutuvaa synteettistä metanolia mm. meri- ja tieliikenteen polttoaineeksi korvaamaan fossiilisia polttoaineita.
Valmiissa laitoksessa oli tarkoitus tuottaa noin 25 000 tonnia synteettistä metanolia vuodessa. St1:n tavoitteena oli rakentaa monistettava ja skaalautuva synteettisen metanolin tuotantokonsepti, joka olisi pystytty toteuttamaan suhteellisen kätevästi.
Kuvassa Lappeenrannan Ihalaisten Nordkalkin sementtitehdas. Kuva: St1
- Sementtiä valmistetaan kalkkikiveä polttamalla. Polton yhteydessä kalkkikivi hajoaa kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi, jota voidaan kerätä talteen ja käyttää hiilen lähteenä sähkömetanolin valmistuksessa.
Lappeenrannan hanke ei ottanut kuitenkaan tässä vaiheessa tuulta alleen. Yksi todennäköinen syy tähän on hiilen lähteen fossiilisuus.
- Vantaan Energia suunnitteli keräävänsä hiiltä talteen jätteenpolton yhteydessä ja tekevänsä siitä polttoaineita. Tässäkin tapauksessa fossiilisen hiilidioksidin osuus oli liian suuri, jonka takia sen avulla tuotettua polttoainetta ei luokitella vihreäksi.
Kuva alla: Metsä Groupin Kemin biotuotetehdas on Suomen metsäteollisuuden historian suuri investointi. Tehdas tuottaa vuosittain 1,5 miljoonaa tonnia havu- ja lehtipuusellua ja lisäksi muun muassa mäntyöljyä ja tärpättiä. Kuva: Samuli Rinne / Vastavalo
Haasteista huolimatta kirvestä ei ole heitetty kaivoon ja LUT jatkaa yhdessä energiayhtiöiden ja teollisuuden kanssa tulevaisuuden polttoaineiden kehitystyötä. Energiatehokkuuden professorin mukaan hiilipohjaisia tuotteita tarvitaan myös tulevaisuudessa esimerkiksi liikkumiseen sähköistyksestä huolimatta. Hiilipohjaisten tuotteiden valmistukseen iso pistelähde on paras ja kustannustehokkain lähde.
- Näin palaamme siihen, että mitkä lopulta ovat parhaita hiilidioksidin lähteitä Suomessa? Niitä ovat suuret sellutehtaat, jotka käyvät koko ajan. Tehtaat tarjoavat suuren pistemäisen hiilidioksidilähteen, josta voidaan valmistaa sähkömetanolia vihreän vedyn kanssa.
Isot sellutehtaat ovat Suomen kilpailuetu biopohjaisen hiilidioksidin lähteenä. Vastaavia suuria pistelähteitä ei ole laajalti maailmassa.
- Meillä on ehkä Suomessa hieman väärä mielikuva, että sellutehtaat ovat yleisiä myös muualla, kun meillä itsellä on paljon selluteollisuutta.
Aholan mukaan sähkömetanolia kyllä pystytään valmistamaan tulevaisuudessa, mutta toistaiseksi ollaan siirtymässä.
- Investoijat miettivät puolestaan koko ajan sitä puolta, että teknologia on jo olemassa, mutta uskaltavatko he investoida. Ensimmäiset laitokset ovat yleensä kalliimpia ja seuraavat tekevät ne halvemmalla. Kysymys kuuluu, missä vaiheessa uskallat investoida?
Suomessa tehtaiden piipuista tulee vuosittain 20 miljoonaa tonnia hiilidioksidia ja Ruotsissa on lisää. Potentiaalista ei ole pulaa.
- Tällä hetkellä kansainvälinen energiajärjestö IEA on metanolin suhteen enemmän skeptinen, koska jossain vaiheessa polttoaineisiin tarvittava hiili pitää kaapata ilmasta tai merivedestä. Tämä on vielä kallista teknologiaa, mutta teknologian kustannus laskee skaalaamalla.
- Tästä syystä EU:ssa on paljon keskustelua myös ammoniakin roolista, vaikka ammoniakki on monilta osin metanolia hankalampi polttoaine. Ammoniakin hyvä puoli on se, että sen valmistukseen ei tarvita hiiltä. Se tehdään vedystä ja ilman typestä.
Sähköpolttoaineista metanolilla ja ammoniakilla on kummallakin varmasti oma roolinsa tulevaisuudessa.
- Metanolilla mennään varmasti vahvemmin eteenpäin. Sille tulee olemaan iso tarve myös kemianteollisuudessa, kun metanolista voidaan valmistaa kaikki kemikaalit, jotka tehdään nyt öljystä, kaasusta ja hiilestä LUT:n energiatehokkuuden professori Jero Ahola ennustaa.
Kuvassa alla havainnekuva Maerskin uudesta metanoli-hybridilaivasta. Credit: Maric Design/Maersk
Metanolilla eteenpäin menee esimerkiksi Maersk, joka tilasi vuoden 2023 lopussa Aasian ja Euroopan väliselle linjalle 18 suurta alusta, jotka ovat metanolikäyttöisiä (plus biodiesel ja perinteinen polttoaine). Vuoden 2023 kesäkuussa Maerskilla on kaikkiaan 25 metanolikäyttöistä alusta tilauksessa.
18. syyskuuta 2024 Maersk ilmoitti tehneensä merkittävän askeleen metanolin bunkraamisessa (simulaatio) Japanissa Yokohaman satamassa. Siellä Maerskin uudisrakennussarjan viides metanoli-hybridi alus nimeltään Alette Maersk bunkrattiin japanilaisesta metanolitankkeri Eikamarusta. Lue tarkemmin tästä.
Pohjoismaissa ei ole vielä laajaa sähköisen metanolin valmistus- ja jakeluinfraa. Elokuussa 2024 tanskalainen energiayhtiö Orstedt ilmoitti lopettavansa vihreän metanolin tuotantolaitoksen suunnittelun Tanskassa vedoten vähäiseen kiinnostukseen markkinoilla.
- Ilmeisesti Tanskaan suunniteltu metanolin tuotantolaitos oli alun alkaen mitoiltaan liian pieni ja sijaitsee alueella, jossa ei ole saatavilla edullista vihreää sähköä vedyn valmistukseen, LUT:n energiatehokkuuden professori Jero Ahola epäilee.
Kuvassa alla Wasaline-varustamon Aurora Botnia -laiva, joka purjehtii Vaasan ja Uumajan välillä. Kuva: Wasaline
Ruotsalainen Liquid Wind -niminen yhtiö kehittää sähköpolttoaineita. Hankkeessa mukana on jo Suomesta Wasaline, joka tiedotti maaliskuussa 2024:
”Liquid Wind, Umeå Energi ja Wasaline tutkivat yhdessä mahdollisuuksia ajaa maailman pohjoisinta laivayhtiötä Wasalinen FlagshipTHREE:n e-metanolilla Uumajasta. Wasalinen hybridialus Aurora Botnia on jo varustettu monipolttoainemoottoreilla ja akuilla. Yhtiön pitkän aikavälin tavoitteena on poistaa nettona kokonaan hiilidioksidipäästöt Suomen Vaasan ja Ruotsin Uumajan välisestä laivaliikenteestä.”
Katso tästä Liquid Windin animaatio, kuinka e-metanolia valmistetaan.
Jäämme odottamaan lisää uutisia kuinka sähköisen, eli e-metanolin, kehittäminen, valmistus ja käyttöönotto sujuvat Suomessa sekä Skandinaviassa.
