Vihreää – vaan ei riittävän vihreää?

LUT-yliopisto on Suomen johtavia tutkimuslaitoksia sähköistyvän energiajärjestelmän tutkimuksessa. Energiatehokkuuden professori Jero Aholalla on tuore case-esimerkki EU-sääntelyn vaikutuksista uusien innovaatioiden käyttöönotossa Suomessa:

St1 selvitti ja sai vuonna 2022 EU-tukia, että yhtiö rakentaa Lappeenrannan Ihalaisiin Nordkalkin sementtitehtaan yhteyteen sähkömetanolitehtaan ja hiilidioksidin talteenoton sementtiuunista.

- Laitoksessa olisi tuotettu uusiutuvaa synteettistä metanolia mm. meri- ja tieliikenteen polttoaineeksi korvaamaan fossiilisia polttoaineita.

Valmiissa laitoksessa oli tarkoitus tuottaa noin 25 000 tonnia synteettistä metanolia vuodessa. St1:n tavoitteena oli rakentaa monistettava ja skaalautuva synteettisen metanolin tuotantokonsepti, joka olisi pystytty toteuttamaan suhteellisen kätevästi.

Kuvassa Lappeenrannan Ihalaisten Nordkalkin sementtitehdas. Kuva: St1

- Sementtiä valmistetaan kalkkikiveä polttamalla. Polton yhteydessä kalkkikivi hajoaa kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi, jota voidaan kerätä talteen ja käyttää hiilen lähteenä sähkömetanolin valmistuksessa.

Lappeenrannan hanke ei ottanut kuitenkaan tässä vaiheessa tuulta alleen. Yksi todennäköinen syy tähän on hiilen lähteen fossiilisuus.

- Vantaan Energia suunnitteli keräävänsä hiiltä talteen jätteenpolton yhteydessä ja tekevänsä siitä polttoaineita. Tässäkin tapauksessa fossiilisen hiilidioksidin osuus oli liian suuri, jonka takia sen avulla tuotettua polttoainetta ei luokitella vihreäksi.

Kuva alla: Metsä Groupin Kemin biotuotetehdas on Suomen metsäteollisuuden historian suuri investointi. Tehdas tuottaa vuosittain 1,5 miljoonaa tonnia havu- ja lehtipuusellua ja lisäksi muun muassa mäntyöljyä ja tärpättiä. Kuva: Samuli Rinne / Vastavalo