TEKSTI: SAANA LAMMINSIVU KUVAT: SHUTTERSTOCK (Kannen kuvassa Paraisten kalkkikivikaivos)
Yhdysvaltain ja Ukrainan välinen sopimus mineraaleista on Suomelle viimeinen heräte ryhtyä välittömiin toimiin maamme geologisen datan ja avoimen paikkatiedon (kartat) sekä muun kriittisen infran tiedon avoimuuteen netissä. Mineraalien lisäksi esimerkiksi Suomen makean veden varannot herättävät kiinnostusta maailmalla.
Tällä hetkellä geologian tutkimuskeskuksen (GTK) data on avoimena ja kaikkien käytettävissä tutkimuskeskuksen sivuilla. Tietokantoja voi ladata käyttöönsä pientä nimelliskorvausta vastaan. Myös maanmittauslaitoksen datasta suurin osa on avointa. Tutkimuslaitosten lisäksi Suomen julkisella hallinnolla, kuten kunnilla, on paljon aineistoja, joiden avoimuus ei ole Suomelle hyväksi nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.
Maailman kolmella suurvaltiolla on käynnissä kauppasota, jossa taistellaan myös harvinaisista mineraaleista. Maapallon pinta-alasta 70 prosenttia on merta, joten huomionarvoista on että mineraaleja ei ole tähän mennessä kaivettu pitkälti kuin näkyvältä maalta: meret sen sijaan ovat ”tutkimattomat”. Odottavissa on kamppailua siis merten pohjassa olevista mineraaleista.
Luonnonvarat kaikkineen kiinnostavat: tulevaisuudessa tulemme näkemään yhteenottoja myös makean veden vesivarannoista ilmastonmuutoksen ja kuivuuden seurauksena.
Suomen maaperässä on paljon arvokkaita mineraaleja, jotka kiinnostavat ulkomailla. Tällä hetkellä geologien ja tutkijoiden vuosikymmenten aikana keräämät aineistot ovat avoimesti esillä GTK:n kotisivuilla. Geologian tutkimuskeskuksessa säilytetään myös kallioperänäytteitä, joita katsastamassa ovat käyneet vuosien saatossa esimerkiksi arabit, joilla itsellään on nykypäivänä laajaa osaamista ja toimintaa samalla osaamisalueella. Kiinalaisetkin vierailivat GTK:n arkistoissa vielä jokin aika sitten tiiviisti.
Kansalaisyhteiskunta huolestui kaivostoiminnan vaikutuksista, minkä seurauksena kaivoslaki päätettiin uusia. Suomen kaivoslaki (505/2023) uudistettiin ja hyväksyttiin eduskunnassa kaksi vuotta sitten, 20. helmikuuta 2023. Uudistamisesta huolimatta kaivoslakiin jäi edelleen valuvikoja.
Kaivoksen perustamiseen ja kaivostoimintaan luvat myöntää Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Tarvittavat luvat ovat kaivoslupa ja kaivosturvallisuuslupa.
Yle uutisoi 21.2.2025 Norjaan rekisteröidystä Edelweiss Mineral Explorationista, joka on varannut Kangasalan ja Tampereen rajalta alueen kullan ja muiden kaivosmineraalien etsimistä varten. Lähes 900 hehtaarin varausalueen sisään ja läheisyyteen osuu kolme luonnonsuojelualuetta, Yle kertoo. Norjalaiselle kaivosyhtiölle kaivosluvan perusteella varausluvan myönsi 14.1.2025 Tukes.
Varauslupa antaa ”norjalaiselle” yritykselle etuoikeuden malminetsintäluvan hakemiseen alueella. Varausaikana kevyet tutkimukset ovat sallittuja, mutta varsinaiseen malminetsintään tarvitaan erillinen lupa. Varausilmoituksen mukaan Edelweiss Mineral Exploration aikoo tutkia aluetta esimerkiksi geologisella kartoituksella ja näytteenotolla.
Ylen mukaan Norjaan rekisteröidyn yhtiön jäljet johtavat Gibraltarille rekisteröityyn holdingyhtiöön, Ropa Investmentsiin, joka on Ylen mukaan myynyt varauksia eri puolilta Suomea yrityskaupoilla. (Yle 21.2.2025: Malminetsintään tarvittavia varauksia myydään ulkomaisille kaivosyhtiöille).
On hyvin huolestuttavaa, että Suomen maaperän malmeista ja muista mineraaleista ovat kiinnostuneet ulkomaalaiset yritykset, joiden omistuspohja ja bisnestavoitteet ovat Suomen kannalta kyseenalaisia. Ennenkuulumatonta on ”bulvaanitoiminta”, jossa Suomen maaperään myönnettyä varauslupia vielä edelleenmyydään.
Suomen tulee estää maaperämme ja malmien ja harvinaisten mineraaliemme myynti ja kaivoslupien myöntäminen epämääräisille ulkomaalaisille yrityksille. Suomen geologisten tuotteiden ja muiden luonnonvarojemme, kuten vesien, tulee säilyä omassa omistuksessamme.
Suomeen pitää saada kaivosteollisuutta, mutta kiinnostuneet toimijat ja mahdolliset pääomittajat on selvitettävä huolella ja kaivostoiminnan tulee olla Suomen itse johtamaa ja hallitsemaa. Suomeksi sanottuna: Suomen malmit, mineraalit ja luonnonvarat eivät saa valua ulkomaalaisten yhtiöiden hallintaan tai omistukseen, jolloin Suomi ei hyödy omista luonnonvaroistaan itse mitään. Suomesta ei saa tulla ulkomaalaisten, epämääräisten yritysten kaivosplantaasi.
Ulkomaalaiset kaivosyhtiöt ovat saaneet tiedot Suomen malmeista ja mineraaleista muutamalla napinpainalluksena, koska suomalaisten tutkimuslaitosten aineistot ovat tällä hetkellä julkisesti netillä saatavilla sekä ladattavissa. Suomalaisissa tutkimuslaitoksissa ja julkisyhteisöissä sekä kunnissa olisi tullut harjoittaa tarkempaa analysointia, mitä tietoja julkaistaan ja mitkä on syytä pitää kansallisesti ”tiskin alta” luovutettavina.
Maailman turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos antaa vakavan syyn tarkastella tapauskohtaisesti julkisen datan avoimuutta. Mikäli Suomen kannalta kriittinen data on tällä hetkellä julkista, on viimeinen hetki tehdä tilannepäätös ja poistaa aineistoja, jotka ovat kaikkien julkisesti saatavilla. Tällaisia aineistoja löytyy esimerkiksi Geologian tutkimuskeskuksesta, maanmittauslaitoksesta (mm. kartat) ja kuntien julkaisemat Suomen huoltovarmuuden kannalta tärkeät tiedot.
Miksi julkishallinnon data on netissä avoimena?
Tietojen saanti on Euroopan unionissa perusoikeus. Julkisen tiedon avoimuudesta säätää Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi (EU) 2019/1024 avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä. Direktiiviä kutsutaan nimellä avoimen datan direktiivi ja se tuli voimaan vuonna 2019.
Avoimen datan ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytön direktiivi korvasi vanhan, vuonna 2003 säädetyn direktiivin julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EY) 2003/98. Direktiivistä käytetään nimitystä PSI-direktiivi (”Public Sector Information”).
PSI-direktiivi keskittyy ennen kaikkea tietojen – eli avoimen datan – uudelleenkäytön taloudellisiin näkökohtiin kuin kansalaisten tiedonsaantiin. Direktiivi ”kannustaa” EU-maita antamaan mahdollisimman paljon tietoa uudelleenkäyttöön, jota yritykset voisivat hyödyntää työssään ja tuotteistaa. Direktiivin avulla Euroopan taloudelle ja yhteiskunnalle pyritään luomaan suotuisa mahdollisuudet julkisen sektorin tuottaman tiedon täysimääräiseen hyödyntämiseen.
”Jäsenvaltioiden julkinen sektori kerää, tuottaa, jäljentää ja jakelee suuria määriä eri aloja koskevaa tietoa, kuten yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista, oikeudellista, maantieteellistä, ympäristöön liittyvää, meteorologista, seismistä, matkailuun liittyvää, liiketoimintaan liittyvää, patentteihin liittyvää ja koulutukseen liittyvää tietoa.
”… Näiden tietojen, joihin kuuluu dynaaminen data, tarjoaminen yleisesti käytetyssä sähköisessä muodossa antaa kansalaisille ja oikeushenkilöille mahdollisuuden löytää uusia tapoja käyttää niitä ja luoda uusia, innovatiivisia tuotteita ja palveluja.”
Tutkimustieto nousee PSI-direktiivissä esiin omana selkeänä kokonaisuutenaan. Tutkimustiedon uudelleenkäyttöön on kiinnostusta ja mahdollisuuksia myös tiedeyhteisön ulkopuolella. Tutkimustietoon sisältyvät tilastot, koetulokset, mittaukset, kenttätyön yhteydessä tehdyt havainnot, kyselytutkimusten tulokset, haastattelutallenteet ja kuvat. Siihen sisältyvät myös metadata, spesifikaatiot ja muut digitaaliset objektit.
Direktiivin perustelutekstissä todetaan, että on asianmukaista asettaa jäsenvaltioille velvollisuus hyväksyä julkisrahoitteisen tutkimustiedon avoimen saatavuuden toimintapolitiikat sekä varmistaa, että kaikki tutkimusta harjoittavat ja tutkimusta rahoittavat organisaatiot noudattavat syntyviä toimintapolitiikkoja.
PSI-direktiivin uudistamisella ja julkishallinnon avoimen datan jakamisella on tarkoitus saada EU:n alueen talous kasvuun ja luoda esimerkiksi uusia innovaatioita. Eri yritykset ovatkin jo hyödyntäneet avoimen datan mahdollisuuksia tuotteissaan. Tekniikan kehittyminen ja tekoäly tuovat avoimen datan hyödyntämiseen vielä enemmän mahdollisuuksia.
Kolikon toinen puoli on avoimen datan jakamisen varjopuolet. Avointa dataa voidaan myös väärinkäyttää tai sen hyödyt valuvat ”ulkopuolisille” toimijoille. Tästä geologian tutkimuskeskuksen ja maanmittauslaitoksen avoimet aineistot ovat hyvä esimerkki. Avoimen datan käyttöä on vaikea hallita ja emme tiedä mihin kaikkeen niitä käytetään: ei välttämättä eurooppalaisten valtioiden hyödyksi ja talouden kasvattamiseksi.
Euroopan komissio ei antanut avoimen datan direktiiville tarkkoja kansallisia täytäntöönpanosäädöksiä. Avoimen datan direktiivillä pyritään yhdenmukaistamaan EU-valtioiden tuottaman avoimen datan vähimmäistaso, jotta tieto olisi kaikkien saatavilla.
Sen jälkeen kun avoimen datan direktiivi oli tullut EU:ssa 2019 voimaan, jäsenvaltiot implementoivat (panivat käytäntöön) direktiivin omaan kansalliseen lainsäädäntöön.
Suomessa säädettiin kaksi uutta lakia:
laki eräitä yleishyödyllisiä palveluita tuottavien yritysten tiedon uudelleenkäytöstä (712/2021) ja
laki julkisin varoin tuotettujen tutkimusaineistojen uudelleenkäytöstä (713/2021).
Samalla muutettiin lakia julkisen hallinnon tiedonhallinnasta (906/2019) ja lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999).
Hallitus antoi 6.5.2021 eduskunnalle esityksen avoimen datan direktiivin täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 74/2021).
Eduskunta hyväksyi lait 23.6.2021 ja ne tulivat voimaan 17.7.2021.
Euroopan ja Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne edellyttää, että on otettava käyttöön kovat keinot, joilla voidaan estää ja rajoittaa ulkomaalaisten, epämääräisten toimijoiden pääsy suomalaiseen avoimeen dataan: kriittisiin tietokantoihin ja aineistoihin. On harkittava tapauskohtaisesti, mikä on syytä laittaa ei-julkiseksi. Sen tietävät varmasti esimerkiksi eri alojen tutkijat ja julkishallinnon virkamiehet hyvin itse.
Kaikkea julkishallinnon avointa dataa ei tarvitse ”piilottaa”. Esimerkiksi hankintalainsäädännön kilpailutusten asiakirjat ovat hyvä esimerkki avoimesta datasta, joka on syytä pitää edelleen julkaistuna. Pääosin varmasti suurin osa datastamme on julkaisukelpoista, mutta mineraaleja, vesistöjä ja energialähteitä koskevat tiedot ovat kriittistä kansallista infraa, jonka ei tarvitse olla kaikille saatavilla.
Suojelupoliisi (Supo) julkaisi 4.3.2025 kansallisen turvallisuuden katsauksensa, jossa yhdeksi merkittäväksi turvallisuuspoliittiseksi riskiksi on nostettu avoin data. Suojelupoliisin mukaan suomalaisessa akateemisessa tutkimuksessa avoimen datan perinne on ollut toiminnan perusta. Muuttuvassa turvallisuusympäristössä joudutaan enenevässä määrin huomioimaan, että dataa voidaan hyödyntää myös tarkoituksiin, jotka voivat vaarantaa vakavasti Suomen tai suomalaisten turvallisuuden.
– Yksi esimerkki avoimesta datapolitiikasta on biodata eli terveys- ja geenitiedot. Suomi on kattavien, hyvin organisoitujen terveystietorekisterien maa, jossa data on ollut melko avoimesti hyödynnettävissä tutkimuskäyttöön. Tutkimusta tehdään usein kansainvälisessä akateemisessa ja kaupallisessa yhteistyössä, joten dataa on totuttu jakamaan.
Supo varoittaa suomalaisten terveys- ja geenitietojen liian avoimesta jakamisesta ulkomaille. Tällä hetkellä esimerkiksi Kiina kerää aktiivisesti eri maista biodataa, muttei jaa omaansa. Myös Venäjällä on pitkät perinteet sotilaslääketieteessä. Pahimmassa tapauksessa terveys- ja geenitietoja voitaisiin Supon mukaan käyttää tartuntatautien kehittämiseen ja kohdentamiseen tietyille väestönosille, Yle uutisoi 4.3.2025.
Biodatan jakaminen on mahdollistanut tehokkaita tapoja kehittää lääketiedettä, mutta siihen liittyy Suojelupoliisin mukaan mahdollisuus datan väärinkäyttöön.
– Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa väärinkäytön riski on kasvanut aiemmasta valtavasti. Tällä hetkellä esimerkiksi Kiina kerää aktiivisesti eri maista biodataa, muttei jaa omaansa. Myös Venäjällä on pitkät perinteet sotilaslääketieteessä.
Biodataa tarjoamalla Suomi voi tahattomasti edesauttaa tällaisten sovellusten kehittämistä.
Laskentakapasiteetin kasvaessa ja tekoälyalgoritmien kehittyessä autoritääristen valtioiden keinot hyödyntää ja yhdistää harmittomilta näyttäviä datamassoja ovat ottaneet suuren kehitysloikan. Tekoälyä ja bioinformatiikkaa yhdistämällä kaikki tutkimus nopeutuu hyvässä ja pahassa.
- Biodatan jakaminen on mahdollistanut tehokkaita tapoja kehittää lääketiedettä, mutta siihen liittyy mahdollisuus datan väärinkäyttöön. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa väärinkäytön riski on kasvanut aiemmasta valtavasti.
Valtioneuvosto on asettanut biotekniikan neuvottelukunnan, joka on neuvoa-antava asiantuntijaelin bio- ja geenitekniikkaan liittyvissä kysymyksissä. Neuvottelukunnan johtaja Tuula Helander sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo, että Supon kannanotosta ei vielä ole ehditty erityisesti keskustella neuvottelukunnassa, Helander kertoo Yle:ssä 5.3.2025.
Helanderin mukaan viranomaisten kesken on käyty laajaa keskustelua siitä, millä tavoin mahdollistetaan terveystietojen ja genomitietojen hyödyntäminen kansalaisten ja ihmisten parhaaksi, mutta tehdään se samaan aikaan tietoturvallisesti ja tietosuoja-asiat huomioiden.
Juttua päivitetty 5.3.2025.