Mistä ulkomaalaiset yhtiöt löytävät tietoa Suomen luonnonvaroista? Vastaus: avoimesta datasta

Ulkomaalaiset kaivosyhtiöt ovat saaneet tiedot Suomen malmeista ja mineraaleista muutamalla napinpainalluksena, koska suomalaisten tutkimuslaitosten aineistot ovat tällä hetkellä julkisesti netillä saatavilla sekä ladattavissa. Suomalaisissa tutkimuslaitoksissa ja julkisyhteisöissä sekä kunnissa olisi tullut harjoittaa tarkempaa analysointia, mitä tietoja julkaistaan ja mitkä on syytä pitää kansallisesti ”tiskin alta” luovutettavina. 

Maailman turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos antaa vakavan syyn tarkastella tapauskohtaisesti julkisen datan avoimuutta. Mikäli Suomen kannalta kriittinen data on tällä hetkellä julkista, on viimeinen hetki tehdä tilannepäätös ja poistaa aineistoja, jotka ovat kaikkien julkisesti saatavilla. Tällaisia aineistoja löytyy esimerkiksi Geologian tutkimuskeskuksesta, maanmittauslaitoksesta (mm. kartat) ja kuntien julkaisemat Suomen huoltovarmuuden kannalta tärkeät tiedot.

Miksi julkishallinnon data on netissä avoimena?

Tietojen saanti on Euroopan unionissa perusoikeus. Julkisen tiedon avoimuudesta säätää Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi (EU) 2019/1024 avoimesta datasta ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä. Direktiiviä kutsutaan nimellä avoimen datan direktiivi ja se tuli voimaan vuonna 2019.

Avoimen datan ja julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytön direktiivi korvasi vanhan, vuonna 2003 säädetyn direktiivin julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä (EY) 2003/98. Direktiivistä käytetään nimitystä PSI-direktiivi (”Public Sector Information”).

PSI-direktiivi keskittyy ennen kaikkea tietojen – eli avoimen datan – uudelleenkäytön taloudellisiin näkökohtiin kuin kansalaisten tiedonsaantiin. Direktiivi ”kannustaa” EU-maita antamaan mahdollisimman paljon tietoa uudelleenkäyttöön, jota yritykset voisivat hyödyntää työssään ja tuotteistaa. Direktiivin avulla Euroopan taloudelle ja yhteiskunnalle pyritään luomaan suotuisa mahdollisuudet julkisen sektorin tuottaman tiedon täysimääräiseen hyödyntämiseen. 

”Jäsenvaltioiden julkinen sektori kerää, tuottaa, jäljentää ja jakelee suuria määriä eri aloja koskevaa tietoa, kuten yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista, oikeudellista, maantieteellistä, ympäristöön liittyvää, meteorologista, seismistä, matkailuun liittyvää, liiketoimintaan liittyvää, patentteihin liittyvää ja koulutukseen liittyvää tietoa.

”… Näiden tietojen, joihin kuuluu dynaaminen data, tarjoaminen yleisesti käytetyssä sähköisessä muodossa antaa kansalaisille ja oikeushenkilöille mahdollisuuden löytää uusia tapoja käyttää niitä ja luoda uusia, innovatiivisia tuotteita ja palveluja.”

PSI-direktiivi ja tutkimustieto

Tutkimustieto nousee PSI-direktiivissä esiin omana selkeänä kokonaisuutenaan. Tutkimustiedon uudelleenkäyttöön on kiinnostusta ja mahdollisuuksia myös tiedeyhteisön ulkopuolella. Tutkimustietoon sisältyvät tilastot, koetulokset, mittaukset, kenttätyön yhteydessä tehdyt havainnot, kyselytutkimusten tulokset, haastattelutallenteet ja kuvat. Siihen sisältyvät myös metadata, spesifikaatiot ja muut digitaaliset objektit.

Direktiivin perustelutekstissä todetaan, että on asianmukaista asettaa jäsenvaltioille velvollisuus hyväksyä julkisrahoitteisen tutkimustiedon avoimen saatavuuden toimintapolitiikat sekä varmistaa, että kaikki tutkimusta harjoittavat ja tutkimusta rahoittavat organisaatiot noudattavat syntyviä toimintapolitiikkoja.