Suomenlahti ja Ahvenanmaan

Suomen itsenäistyttyä 1917, sille jäi venäläisten jäljiltä hyvä ”perustus” oman rannikkopuolustusjärjestelmän kehittämiselle. Helsingin edustalla sijaitseva Kuivasaari oli yksi osa venäläisten joukkojen ensimmäisen maailmansodan aikana rakentamaa maa- ja merilinnoituksista koostunutta ketjua.

Itsenäistynyt Suomi oli köyhä valtio. 1930-luvun alussa suomalaiset alkoivat tehdä salaista sotilasyhteistyötä virolaisten kanssa.

- Meillä on yhteinen intressi virolaisten kanssa. Suomen ongelma on Ahvenanmaa. Mikään ei ole muuttunut. Tänä päivänä tilanne on täsmälleen sama, Pasi Favorin Suomenlinnan rannikkotykistökillasta toteaa.

- Suomalaiset pelkäsivät, että sodan syttyessä Venäjän Itämeren laivasto purjehtii Ahvenanmaalle ja ottaa sen haltuun ja silloin meidän meriyhteytemme on käytännössä poikki: olemme huollollisesti motissa. Tilanne on aivan sama kuin tänä päivänä.

Suomenlahden toisella puolella Virossa tilanne oli vastaava.

- Virolaisilla oli vastaava pelko, että venäläiset ottavat haltuun Hiidenmaan, Saarenmaan, jolloin heidän meriyhteytensä on poikki.

Suomella ja Virolla oli siis yhteinen intressi: suljetaan venäläiset Suomenlahden pohjukkaan.

- Kas kummaa: Pietari Suuren merilinnoituksen Porkkalan-Tallinnan väli sopii siihen erinomaisesti. Nyt vain käännettiin torjuntasuunta itään.

Venäläiset olivat ”ystävällisesti” tehneet virolaisille peräti kaksi 12 tuuman kaksoistykkitornia Tallinnan edustalle. Suomalaiset ajattelivat, että Suomen puolelle kannattaisi tehdä samanlaiset. Ryhdyttiin töihin.

- Kävi tuuria, että venäläiset olivat aikoinaan poistuessaan Suomesta vuonna 1918 räjäyttäneet Karjalan kannaksella olevan Inon linnakkeen, jossa oli peräti kahdeksan 12 tuuman tykkiä. Venäläiset räjäyttivät ne niin huonosti, että sieltä saatiin evakuoitua viisi toimivaa tykinputkea.

Kuva alla: 

Kaksoistykkirakennelmalla on kaikkiaan korkeutta 19 metriä, joista maan yllä näkyvä tykki on ylimpänä. Suurin osa tykin rakenteesta sijaitsee betonikasematissa maan alla.

Tykissä on viisi kerrosta. Alin on niin sanottu napakerros. Seuraava kerros (kuvassa) on juontokerros. Messinkikouruihin ladataan ruutipanos (harmaa pussi).

Juontokerroksessa tuodaan amputarvikkeet tykille ammuskellarista. Ammuskellarin katossa kulkee kisko ja talja, josta parhaimmillaan 471 kiloisia kranaatteja pystyttiin kuljettamaan ja siirtämään messinkouruun painovoiman avulla ja vivuttamaan tykille.

Tykin suunnittelijat eivät ole ergonomian mestareita: normaalisti kun tykillä ammuttiin, siihen laitettiin kaksi ruutipanosta, puhuttiin niin sanotuista puolipanoksista. Tyypillinen ruutipanos oli painoltaan 85 kiloa ja b-panos 65 kiloa, eli yhteensä 150 kiloa ruutia per laukaus. Ruutia säilytettiin ilmatiiviisti lattialla sinkkisessä ämpärissä.