Ennen oli laivat puuta ja miehet rautaa, mutta löytyy sitä niin laivoista kuin miehistä suoranaista terästäkin vielä tänäkin päivänä. Ainakin jäänmurtaja Urholta, joka puskee täydellä rytinällä jäitä siinä missä nuorukaiset, vaikka ensi vuonna lasissa on 50 vuotta.
Eipä Urhon kova kunto olekaan ihme, onhan Urho kastettu 5.3.1975 edesmenneen presidenttimme, Urho Kekkosen mukaan. Kekkonen hiihteli vielä vanhoilla päivillään ja yhtä lailla nimikkomurtajansa Urho murtaa jäitä yhä edelleen täydellä teholla.
Jäänmurtaja rakennettiin vahvojen jäänmurtajien sarjaan, jonka avulla on taattu Suomen Perämeren satamien ympärivuotinen liikenne. Urho oli valmistuessaan 1974 Suomen suurin ja vahvin murtaja.
Urho rakennettiin Suomen valtion edustuslaivaksi ja se aloitti kauppalaivojen avustamisen maaliskuussa 1975.
8. maaliskuuta 2023 Urho lähti töihin itäiselle Suomenlahdelle avustamaan kauppalaivoja jäiden keskeltä Suomen satamiin.
- Avustimme ensin laivoja Loviisaan, josta ajoimme Kotkan editse Haminaan, aluksen päällikkö Seppo Eva kertoo.
Ensimmäinen murtaja, Otso, lähti Helsingin Katajanokalta liikenteeseen ja kohti Perämerta 10. joulukuuta 2023. Sen jälkeen työt aloitti Kontio, Sisu ja Polaris. Kulunut talvi on ollut vaihteleva säidensä puolesta: moni luuli jo kevään koittaneen, mutta sitten saimmekin etelään vielä kunnolla lunta ja pakkasta.
Urho ajoi ensiksi Loviisan edustalle ja suuntasi sieltä Kotkan editse Haminaan.
- Näimme ajomatkalla myös Suursaaren, Urhon miehistö kertoi.
Edellisenä päivänä Ylen pääuutinen on kertonut Venäjän varustaneen Suomenlahdella sijaitsevaa Suursaarta jo hyvän tovin. Pelottaako Urhon miehistöä?
- Ei pelota. Kun saavuimme Kotkasta Haminaan, näimme hyvin Suursaaren. Otamme rauhallisesti. Teemme täällä aluksellamme töitä ja kun työpäivä on 12 tuntia, niin ajatukset ovat suuntautuneet töihin.
Hatusta löytyy siis jäitä tilanteessa kuin tilanteessa. Merimiehen työssä pitkän työrupeaman aikana merillä on oltava hyvin sinut itsensä kanssa ja opittava ”luovimaan” sekä hitsaamaan yhteen muun miehistön kanssa.
- Urholla on hyvä yhteishenki ja porukka. Täällä on mukava tehdä töitä.
Haminan suunnalla jäitä oli ainakin 30 senttiä maaliskuun alussa. Urhon oli siis avattava väylä ja avustettava kauppalaivoja Haminan satamaan.
Urholla työskentelee 21 hengen miehistö ja heidän lisäkseen kaksi harjoittelijaa. Kuvassa kansiharjoittelija Anssi Kammonen ja puolimatruusi Simon Lehtinen.
Aurinko paistaa täydeltä taivaalta kevätjäihin: maisema antaa parastaan. Kammonen ja Lehtinen jaksavat vielä hymyillä valokuvissa, vaikka takana alkaa olla 12 tunnin työrupeama.
Kun jäänmurtaja on merellä avustustöissä, alus käy vain miehistönvaihtopäivinä ja tankkaamassa satamassa. Jäänmurtajilla tehdään töitä 20 päivää putkeen, jonka jälkeen miehistöllä on 10 päivää vapaata.
- On ehdottoman hienoa ja tärkeää, että aluksellemme on voitu ottaa nyt jälleen harjoittelijoita, mikä ei ollut koronapandemian aikaan mahdollista. Nyt jäänmurtajilla on jälleen mahdollista tulla harjoitteluun, eli merikouluissa opiskelevat merimiehet voivat kerryttää praktiikkaa ammattiin valmistumista varten.
Kokki Satu Kumpumäki-Paananen ja kokkistuertti Lauri Lamminparras ovat valmistaneet miehistölle aamupalan ja lounaan ja ahkeroivat nyt päivällisen parissa.
- On ehdottoman tärkeää, että saamme alasta kiinnostuneita nuoria merille töihin. Uusia osaajia tarvitaan. Yhtä lailla kuin Urholla, jäänmurtajien miehistöllä alkaa olla ikää ja tarvitsemme tänne uutta väkeä töihin.
- Vapailta markkinoilta ei ole tahtonut löytynyt tekijöitä. Töitä kyllä olisi, kokki ja kokkistuertti lähettävät terveisiä.
Jäänmurtaja Urhon keittiöstä työmaisemat ovat mitä kauneimmat, kun katselee auringonvalossa kylpevää, jäistä Suomenlahtea. Yht’äkkiä ikkunan takaa esiin porhaltaa ilmatyynyalus, joka ylittää jäänmurtaja Urhon avaaman väylän varovaisesti, mutta määrätietoisesti. Suomenlahdella liikennöi monenlaista kalustoa.
Merimiehen ammatissa voi tehdä kokonaisen työuran. Siitä hyvä osoitus on Urhon kokki Satu Kumpumäki-Paananen, jolle tulee 27 vuotta murtajilla töissä täyteen.
Hyvin merillä viihtyy myös hänen työparinsa, kokkistuertti Lauri Lamminparras.
- Olin välissä seitsemän vuotta maissa töissä. Se on ihan erilaista. Palasin merille, mikä oli minulle aivan oikea ratkaisu, kokkistuertti Lauri Lamminparras toteaa suoraan.
Mikä merityössä sitten viehättää?
- Pitkät vapaat. Työ jäänmurtajilla on itsenäistä.
Vahva kuin Urho, vahva kuin karhu, on myös jäänmurtaja Urhon matruusi Karita Kytösaho, joka tepastelee Urhon kannella yhdessä kansimiehen kanssa ja he avaavat yhdessä kansiluukun, jonne kansimies kömpii sisään. Kansiluukku on täyttä rautaa ja läpimitoiltaan ainakin metri kertaa metri, eli on painava. Heikompivoimaiselta luukku jäisi kyllä avaamatta.
- Hyvällä hengellä ja tiimityöllä teemme töitä, Kytösaho hymyilee.
- Alus on tällä jäissä poterossa, eikä tuule. Jäitä murtaessa käy kyllä kova kilinä ja kolina. Hyvät unenlahjat ovat siis etu, että sopeutuu töihin jäänmurtajalla.
Kunnon lepo ja omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen edesauttavat työssäjaksamista.
Jäänmurtajan kansitöissä olosuhteet ovat vaativimmat mitä suomalaisesta merenkulusta löytyä saattaa, kun pakkanen puree ja jäinen viima lyö Perämerellä vasten kasvoja. Oli sää mikä hyvänsä, kansimiesten on asennettava hinausvaijerit avustettavaan laivaan. Jäänmurto ja talvimerenkulku mielletään raskaiksi, fyysisiksi töiksi, joissa vain ”tosiäijät” pärjäävät.
Suomalaisten jäänmurtajien kansimiehistössä – ja myös koneessa - työskentelee naisia. Kauppalaivat eivät pysty liikennöimään Suomen satamiin talviolosuhteissa, eikä etenkään Perämerellä, ilman jäänmurtajan avustusta. Jäänmurtajilla töitä miesten rinnalla tekevät naiset, joten Suomen tuonnin ja viennin voi todeta olevan naisten vahvoilla hartioilla.
Suomalaisilla laivoilla tasa-arvoon on totuttu. Kun asiaa pohtii maailmanlaajuisesti, on suuri saavutus, että Suomessa naiset työskentelevät jopa jäänmurtajilla miesten rinnalla! Naisilla on Suomessa mahdollisuus tehdä perinteisiä ”miesten töitä” ja ennen kaikkea tienata oma palkkansa ja ansaita rahansa, eikä elää miehen almujen varassa. Suomalaisilla laivoilla miesten ja naisten palkka on samansuuruinen ja määräytyy tehtävän, eli vakanssin perusteella. Suomesta tuskin löytyy monia muita yhtä palkkatasa-arvoisia ammatteja kuin merenkulku.
Matruusi Karita Kytösaho on työskennellyt jäänmurtaja Urholla viisi vuotta.
- Nyt olemme täisellä Suomenlahdella jäänmurrossa, mutta odotan jo kovasti, että lähdemme tästä kohti Perämerta. Vaikka etelässä jäät ohenevat, Perämerellä alkaa olla maaliskuussa vasta kunnon ahtojäät, kun tuuli ajaa jäitä kasoiksi ja pakkanen pakkaa niistä kunnon jäävalleja.
Jäänmurtajat avustavat kauppalaivoja Suomen satamiin kellon ympäri. Avustustehtävät osuvat eniten kuitenkin yöaikaan, mikä tarkoittaa sitä että aamun tultua miehistö kömpii komentosillalta messiin aamupalalle ja käy sen jälkeen yöpuulle.
Laivahuoltaja Satu Sutelainen kiipeää messistä rappuset ylös miehistön hyttikäytävälle ja alkaa vaihtaa uusia lakanoita ja pyyhkeitä. Laivahuoltajan työ jäänmurtajalla on erittäin tärkeää, sillä kuten sanonta kuuluu: ”puhtaus on puoli ruokaa”. Jäänmurtajien miehistön on keskityttävä aluksella töihinsä, joita ikämies Urholla kyllä piisaa. Kiitos miehistön, lähestulkoon perinnelaivaksi käyvä Urho on pysynyt hyvässä kunnossa, koska sitä huolletaan pieteetillä ja ammattitaidolla. Siitä syystä Urhon habitus on Urhon, eikä mikään Turhapuron.
Huolellisesti hytin hyllyjen ja pöytien pinnat pyyhkii myös laivahuoltaja Satu Sutelainen. Hyttikäytävällä on hiljaista, kun Urho odottelee pysähdyksissä Haminan edustalla uutta avustustyötä. Miehistöstä osa on unten mailla.
- Työ jäänmurtajalla on äänten osalta hiljaisempaa kuin esimerkiksi matkustaja-aluksilla, jossa olen ollut töissä. Toki jäänmurtaja kolisee ja kilisee jäitä särkiessä, mutta siihenkin tottuu, laivahuoltaja Satu Sutelainen pohtii.
Lahdessa asuva Sutelainen aloitti merityöt toden teolla vasta lasten kasvettua isommiksi.
- Ehdottomasti kannattaa hakea merille töihin. Moni maihin lähtenyt palaa merille töihin, kun hetki on sopiva. Niin tein itsekin, Sutelainen kertoo.
Sutelainen on työskennellyt Arctia-varustamossa kolmena talvena ja ollut töissä jäänmurtajista Voimalla, Sisulla ja nyt Urholla. Laivahuoltaja hoitaa jäänmurtajalla kaikki hytit, yleiset tilat, pyykkihuollon ja siistii messiä sekä tekee iltapäivystyksiä, eli huolehtii aluksen siisteydestä aamuin illoin.
- Työvuoroni alkaa aamuviideltä ja loppuu iltaseitsemältä, päivällä on välissä parin tunnin tauko.
- Merimiehen ammatin ehdoton hyvä puoli on, että työaikana voi keskittyä täysillä työntekoon ja lepoaikana voi levätä.
Kotiin Lahteen on mukava mennä, kun törni on ohitse. Suomalaisilla jäänmurtajilla työskentelee paljon miehistöä rannikoiden lisäksi sisä-Suomesta, kuten Tampereelta. Pitkä työ ja pitkät vapaat mahdollistavat työssäkäynnin merillä ympäri Suomen.
Haminan sataman edustalla seisova Urho on jylhä, voimakas, näky Tervasalmen sillan yli Haminaan ajettaessa. Suuren, tummanpuhuvan, Urhon siluetti piirtyy vasten itäistä Suomenlahtea.
