UPM – Raumalaista paperia matkalla maailmalle, lukee Rauman satamassa seisovan rekan kyljessä. Satamassa parhaillaan lastattavana on uutuuttaan hohtava alus: Bore-varustamon M/s Bore Way. Ympäristöystävällinen ja moderni alus saapui Suomen lipun alle ja aloitti kesällä 2022 liikenteessä.
Bore-varustamon uusi lippulaiva kuljettaa paperirullia Raumalta Saksan Rostockiin. Rauman satamasta metsäteollisuuden tuotteita ulkomaille kuljettavat myös muut alukset, mutta ne purjehtivat pääosin ulkomaan lippujen alla. Suomen lipun alla purjehtiva M/s Bore Way on Rauman satamassa harvinainen näky.
Raumalla aloitti syksyllä toimintansa myös Metsä Fibren (Metsä Group) Euroopan suurin mäntysaha. Suomen teollisuuden tuotteiden kuljetusten pitäisi ehdottomasti tapahtua Raumalta ja muista länsirannikon satamista maailmalle suomalaisilla aluksilla, sillä logistiikka ja laivaukset ovat osa tuotanto- ja kuljetusketjua, jonka tulee olla kotimaista tehtaiden lailla.
Tuoreessa maalissa oleva M/s Bore Way on virtaviivainen ja toiminnoiltaan erittäin moderni laiva. Alus rakennettiin Wuhu Shipyardin telakalla, Kiinassa.
– Aluksen kaikki toiminnot käytiin erittäin tarkkaan läpi ja laitettiin viimeisen päälle kuntoon ennen kuin alus luovutettiin telakalta. Työ kannatti, sillä laiva on toiminut erittäin hyvin, M/s Bore Wayn päällikkö Martin Raba on uuteen alukseen tyytyväinen.
Rauman satama on tuttu päällikkö Martin Raballe jo entuudestaan, sillä hän on työskennellyt siellä aiemmin kahdella toisella aluksella. Juhlavaa oli luonnollisesti päästä työskentelemään Boren uudisrakennukseen.
Kuuntele päällikkö Martin Raban haastattelu Merimiesradiosta tästä linkistä (Soundcloud).
M/s Bore Wayn päällikkö Martin Raba oli myös hakemasta alusta Aasiasta. Uudisrakennuksen kyydissä Kiinasta Suomeen tuotiin graniittia.
Kiinasta, Wuhu Shipyardin telakalta, alus ajoi ensin Sri Lankaan.
– Siellä aluksen ensimmäinen päällikkö jäi pois, josta eteenpäin ajoin aluksen Eurooppaan, Raba kertoo. Matka Intian valtameren yli Suezille sujui rauhallisesti.
Aloitin meriurani aikanaan Spliethoffin valtameriliikenteessä olevilla aluksilla, joten oli nostalgista päästä jälleen purjehtimaan Euroopan ulkopuolelle, Raba tuumii.
M/s Bore Way:llä on 11 hengen miehistö. Aluksella työskentelee liikennöinnin alussa lisäksi kaksi ylimääräistä Boren korjaustiimistä (repair team). Laivalla työskentelee EU- ja EU:n ulkopuolista miehistöä, joka on kotoisin Filippiineiltä. Aluksen työkieli on englanti.
– Kaikki puhuvat keskenään yhtä huonoa englantia, sillä mennään, M/s Bore Wayn konehuoneessa akselihiiliharjoja vaihtava korjausmies Mart Mitt naurahtaa.
Korjausmies Mart Mitt on kotoisin Viron Pärnusta ja työskennellyt Bore-varustamossa nyt neljä vuotta.
– Olen työskennellyt 15 vuotta merimiehenä. Olen purjehtinut Euroopassa ja myös Afrikassa on tullut käytyä, hän kertoo.
Rauman satamassa on kiireinen perjantai. Satamassaoloaikana on tehtävä paljon erilaisia töitä ennen kuin laiva lähtee jälleen kohti Saksaa. Korjausmies Mitt ottaa hitsipillin käteen ja jatkaa ripeästi töitään.
M/s Bore Way:n EU-miehistön jäsenissä on paljon virolaisia ja laivalla työskentelee myös kaksi ukrainalaista laivasähkömestaria (1:1-vuorottelussa). Suomalaisia työntekijöitä alukselta löytyy tästä vuorosta kaksi-kolme henkeä. Yhtä lailla harvinainen kuin Suomen lippu aluksen perässä, alkaa harvinainen näky olla myös suomalainen merimies. Samaa mieltä ovat ensimmäinen konemestari Matti Lahti ja konepäällikkö Sami Wessman.
Ensimmäinen konemestari Matti Lahti ja konepäällikkö Sami Wessman olivat myös hakemassa M/s Bore Way:ta Kiinasta.
– Lähdimme lokakuussa 2021 telakalle Kiinaan. Reissun piti aluksi olla kolme kuukautta, mutta tilanteet muuttuivat. Niin Lahti vietti Kiinassa kahdeksan ja Wessman seitsemän kuukautta.
– Aluksi kiinalaisten kanssa oli vaikeaa työskennellä, mutta kun yhteinen sävel löytyi, niin asiat alkoivat sujumaan, 1. konemestari ja konepäällikkö pohtivat kulttuurillista kokemusta.
Pitkän telakka-ajan aikana oppi tuntemaan hyvin paikallista väkeä.
– Monista tuli ajan myötä hyviä työtovereita, konemiehet tuumivat.
Myös M/s Bore Way:n 1. konemestari Priit Elmi oli hakemassa uudisrakennusta Aasiasta. Hän liittyi miehistöön Sri Lankassa.
– Sri Lankasta meillä oli edessä kaikkineen puolentoista kuukauden merimatka Eurooppaan, jonne ajoimme Suezin kanavan kautta, Elmi kertoo.
Priit Elmi on työskennellyt merillä kymmenisen vuotta. Hän on purjehtinut kaikkiin maanosiin, paitsi ei Afrikkaan.
- Haasteellista on, että kun purjehditaan valtamerillä, ei voi olla joka päivä kotiin yhteyksissä, koska internetyhteydet eivät toimi. Joskus katvealueella ollaan jopa viikkoja, Elmi toteaa.
Eksoottisin purjehduskokemus Elmillä on uransa alusta, kun hän oli valmistunut Virosta merikoulusta.
– Minun oli lennettävä Australiaan. Matka Australiaan oli pitkä. Australiaan päästyään hän meni Brisbaneen, joka maanosan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin. Siellä hän oli Virosta lähdettyään talvitamineissa: Australiassa oli tammikuussa täysi kesä ja lämpömittari kipusi hurjiin hellelukemiin, 30–40 asteeseen.
Australiassa Elmi työskenteli rahtialuksella, joka purjehti Australian ja Aasian maiden välillä: kävi esimerkiksi Kiinassa ja Vietnamissa ja käytiinpä sitä lähellä Pohjois-Koreaakin, Elmi muistelee.
Konepäällikkö Sami Wessman jäi M/s Bore Way:n kyydistä pois Sri Lankassa. M/s Bore Way matkasi Sri Lankasta alas Intian valtamerta pitkin ja ajoi Eurooppaan Suezin kanavan kautta. Konemestari Matti Lahti jäi aluksen kyydistä pois Suezin kanavan jälkeen. Miltä siellä näyttivät maisemat?
– Hiekkaa oli, aavikolta näytti, Lahti toteaa Suezin kanavaa ympäröivistä maisemista.
Suezin 162 kilometriä pitkän kanavan varrella näkee värikästä kaupankäyntiä. Alueella asuville köyhillä ihmisille kanavaan lipuva alus tarkoittaa tienestimahdollisuutta. Niinpä kanavaan ajavien alusten ympärillä kuhisee jos jonkinlaista kaupustelijaa, joista vikkelimmät voivat kiivetä jopa laivan kannelle saakka. Oman osuutensa kanavasta purjehtivasta laivasta haluavat myös viranomaiset. Kova valuutta Suezilla on Marlboro-tupakka.
M/s Bore Way on toiminnoiltaan monikäyttöinen RoLo-alus (roll on-lift off -alus) laiva, joka olisi voinut lastata Suezilta kyytiin halutessaan vaikka aavikon hiekkaa.
– Aluksessamme on tavallinen ramppi, jonka kautta ajetaan pyörillä kulkevaa tavaraa sisään ja ulos, konepäällikkö Wessman selostaa.
– Sen lisäksi laivastamme löytyy erikoisempi toiminto, eli liikuteltavat kansiluukut: kun luukut avataan (ja kasataan päällekkäin) ja laitetaan lastiruumasta seinä kiinni, niin ruumastamme muodostuu laatikko, jonne voidaan lastata ylhäältä päin periaatteessa mitä tahansa kappaletavaraa – vaikka Saharan hiekkaa.
M/s Bore Way:llä pystyy kuljettamaan siis hyvin erilaisia lasteja. Alus on 121 metriä pitkä ja 21 metriä leveä, kaistametrejä löytyy 435 ja bruttovetoisuus on reilu 9000 tonnia (kuollut paino noin 7 000 tonnia), konepäällikkö Sami Wesman ynnää mittoja.
M/s Bore Way on myös erittäin energiatehokas ja ympäristöystävällinen laiva. Sen käyttövoima on LNG tai MGO (diesel). Tällä hetkellä alus liikennöi pääsääntöisesti LNG:llä, jota bunkrataan parhaillaan tankkiin Rauman satamassa. LNG:n bunkrausta ja käsittelyä hoitavat aluksella ainoastaan siihen koulutetut henkilöt. Bunkrauksen edistymistä seurataan konehuoneen monitoreista tarkasti. Käynnissä on parhaillaan niin sanottu linjojen inertointi, eli inertoidaan bunkrauksessa käytettävät putkilinjat.
– Missään tankkiin johtavissa putkissa ei saa olla ilmaa, joten mahdollinen ilma syrjäytetään (huuhdellaan) typpikaasulla ennen bunkrausta. Samalla tavalla inertoimalla voidaan myös varmistaa, ettei linjoissa ole LNG-kaasua esimerkiksi ennen huoltotöitä, 1. konemestari Matti Lahti selostaa.
M/s Bore Way:n polttoaineen LNG:n hallinta- ja valvontajärjestelmä on pitkälle automatisoitu, konepäällikkö Sami Wessman kertoo.
Kuva alla: konepäällikkö Sami Wessman seuraa bunkrauksen edistymistä monitoreista.
Mainitsemisen arvoinen seikka M/s Bore Way:ssa on vesikiertoinen lämmön talteenotto (ei höyry tai termaaliöljy, mikä yleensä löytyy laivoista.)
– Meillä on lämmön talteenotto osana aluksen energiatehokkuuden maksimointia. Lämpöenergiaa otetaan talteen luovuttajilta (koneet, pakokattila) ja jaetaan edelleen käyttäjille (ruuman kuivaimet, ilmastointi, tankit, lämmin vesi) tarpeen mukaan.
– Lämpöä varastoidaan myös 50 kuution eristettyyn vesitankkiin, josta sitä luovutetaan kun lämmön saanti luovuttajilta vähenee, esimerkiksi satamassa ollessa. Aluksella on myös lämminvesikattila, joka käynnistyy jos kiertoveden lämpö laskee alle asetetun arvon. Toistaiseksi näin ei ole käynyt ja se on tietysti taloudellisuuden kannalta hyvä, konemiehistö selostaa.
Energiatehokkuuden lisäksi M/s Bore Way:llä huomioidaan ympäristöä.
– Aluksen kaikki jätevedet pumpataan maihin, eli mitään ei pumpata mereen.
Yliperämies Deniss Ivanov vetää kuormaliinoja kiinni Rauman satamassa, josta pitää ottaa laivan kyytiin monenlaista tavaraa.
M/s Bore Way:n keittiössä miehistölle illallista valmistaa kokki John Byron Silva, joka on purjehtinut Itämerellä myös aiemmin. Silva on työskennellyt merillä 14 vuotta.
- Olen työskennellyt merillä Aasiassa, olen purjehtinut USA:han, Etelä-Amerikkaan, muutama työsopimus Lähi-Itään, mutta useimmat työsopimukseni ovat olleet Eurooppaan.
- Lähi-Idästä puheenollen, ensimmäinen työreissuni oli Omaniin, josta purjehdimme muun muassa Seychelleille.
Kokki Silvan hurjin meriseikkailu tapahtui juuri hänen ensimmäisen ”komennuksensa” aikaan:
- Lähdimme Seychellien satamasta ja kun olimme purjehtineet kolmisen tuntia, aluksella tuli yleishälytys. Päällikkö ilmoitti alusta lähestyvän useita pieniä veneitä, joiden uskottiin olevan merirosvoja. Päällikkö otti heti yhteyttä Seychellien rajavartioihin ja palasimme takaisin satamaan. Onneksi mitään ei ehtinyt tapahtua, kokki Silva kertoo hurjimmasta merimuistostaan.
Kuuntele kokki John Byron Silvan haastattelu Merimiesradiosta tästä linkistä (Soundcloud).
M/s Bore Way saapuu aina perjantaisin Raumalle, josta se lähtee takaisin kohti Rostockia lauantaina. Alkuviikosta ollaan Saksassa.
– M/s Bore Wayllä on rauhallinen ja mukava työrytmi, monet miehistön jäsenistä tuovat esiin.
Ensimmäisellä kansainvälisellä työreissullaan on myös wiper Rowell Ponenaflor, joka on työskennellyt merimiehenä neljä-viiden vuoden ajan ja on nyt ensimmäistä kertaa kansainvälisissä töissä Filippiinien ulkopuolella.
– Purjehtiminen Itämerellä on ensimmäinen kansainvälinen työkokemukseni, hän kertoo.
Kuuntele wiper Rowell Ponenaflorin haastattelu Merimiesradiosta tästä linkistä (Soundcloud).
Ponenaflor pitää Rauma-Rostock-reitin ajamisesta. Filippiineillä hän kertoo ajaneensa samantyylistä reittiä, eli edestakaisin parin sataman välillä. Alustyypeistä hän on ehtinyt työskennellä matkustaja-aluksella ja tankkerilla.
– Alukset, joilla Filippiineillä työskentelin, olivat enemmän manuaalisia, eivätkä näin pitkälle automatisoituja, joten työskentely M/s Bore Wayllä tarjoaa minulle mahdollisuuden oppia hyvin paljon uusia asioita alustekniikasta, Ponenaflor kertoo olevansa hyvin kiinnostunut oppimaan uutta tekniikkaa ja erityisesti kaasu, eli LNG-tekniikkaa.
– Ympäristöystävällisyys ja päästöttömyys ovat hyvin tärkeitä asioita, hän toteaa.
– Toivottavasti myös siis Filippineille ja koko maailmaan saadaan käyttöön tällaisia LNG-käyttöisiä aluksia.
Tähän on hyvä päättää reportaasi Raumalta, jossa ei tehdä vain Suomen vaan myös koko maailman ympäristön parantamiseen suuria oppiaskeleita ja ympäristötekoja.
