TEKSTI: JUHA GRANATH
Meri on tieteiskirjailija Risto Isomäen suuri rakkaus. Uudessa romaanissaan Viimeinen erämaa kirjailija löytää valtameren syvänteistä uutta elämää, tuntemattomia eliöitä, merihirviöitä, ydinsukellusveneitä ja sukeltavia terroristeja.
Entinen CIA-agentti Lauri Nurmi lähtee kansainvälisen merentutkimusryhmän kanssa etsimään elämän synnyn arvoitusta Pohjois-Atlantille. Merellä suuren katamaraanin Cryptid Huntin miehistö törmää niin uusnatseihin, kadonneisiin ydinsukellusveneisiin kuin tuntemattomiin eläinlajeihin.
Tieteiskirjailija Risto Isomäen turvasatama on Hangon kupeessa Hangonkylässä. Isomäen pihapiiristä on 300 metrin matka venesatamaan.
Siellä kirjailijan kalastajavene itäsaariston fiskari on talviteloilla ja odottaa Isomäen pariskunnan kesäseikkailua Itämeren saaristossa.
Risto Isomäki on kirjoittanut lukuisia mereen liittyviä ekologisia trillereitä. Kirjoissa pohditaan mm. ilmastonmuutoksen aiheuttamia poikkeustilanteita, kuten arktisten alueiden sulamista, ydintalven mahdollisuutta, hyökyaaltojen aiheuttamia tuhoja ja supertulivuorenpurkauksia.
Kirjailija Risto Isomäelle meri on innostuksen lähde. Kirjailija kävi syntymässä Turussa, vietti varhaislapsuutensa Kokkolassa, jonka jälkeen seurasi koulu- ja opiskeluvuodet sisämaassa. Sitten oli aika muuttaa takaisin meren äärelle.
- Ahmin jo alle kouluikäisenä tietoja merestä ja meriaiheisia romaaneja. Minulla on kaksi suurta rakkautta: Itämeri saaristoineen ja Pohjois-Atlantti. Meillä on Azoreilla pieni laavakivimökki, josta löytyvät kirjoitustilat puolisolleni ja minulle, Isomäki sanoo.
Risto Isomäki on kirjoittanut lukuisia mereen liittyviä ekologisia trillereitä. Kirjoissa pohditaan mm. ilmastonmuutoksen aiheuttamia poikkeustilanteita, kuten arktisten alueiden sulamista, ydintalven mahdollisuutta, hyökyaaltojen aiheuttamia tuhoja ja supertulivuorenpurkauksia.
Huonot uutiset ahdistavat. Viimeinen erämaa -romaanin sankari Lauri Nurmi pohtiikin heti kirjan alussa, että kumpi on pahempaa, tietää vai olla tietämättä.
- Merten tilanne huononee koko ajan turhan takia, sillä voisimme tehdä paljon hyvää pienin vaivoin ja kustannuksin. Ongelma on, että varsinkin valtameret ovat hirveän kaukana ihmisten arjesta, niiden tapahtumat eivät tarkoita heille mitään. Mitä enemmän tiedetään, sitä parempi.
Risto Isomäen mukaan meriluontoa uhkaavat eniten ilmaston lämpeneminen, meriveden happamoituminen, pohjatroolaus ja merenalaiset kaivoshankkeet.
Risto Isomäki osaa hämmentää lukijan. Kirjailija muistuttaa, että ihminen on nähnyt vain yhden miljoonasosan syvänmeren pohjasta.
Viimeinen erämaa -trillerissä Cryptid Huntin retkikunta lähtee etsimään mikroskooppisia parakaryootteja valtameren pohjalla kulkevasta 70 000 kilometrin pituisesta merenlaisesta vuoristosta. Pieneliölöytö voisi todistaa, että toinen, rinnakkainen evoluutio olisi maapalolla mahdollinen.
- Tällaista retkikuntaa ei ole koskaan lähetetty. Parakaryootit sen sijaan ovat todellinen kysymys. Japanilaiset löysivät merivuorelta yhden tällaisen omituisen solun. Kirjan pointti on, että voiko valtameren tutkimus selvittää, onko monimutkainen elämä maailmankaikkeudessa tavallista vai harvinainen poikkeus.
Isomäen mukaan merissä voi olla 25 miljoonaa merivuorta, ja niistä vain muutamia kymmeniä on tutkittu. Merissä ja järvissä on tuhansia tuntemattomia eläimiä, joita tiede ei ole löytänyt. Kirjassa Lauri Nurmi pohtii myös suurten merikäärmeiden ja Loch Nessin hirviön olemassaoloa.
Risto Isomäki on aika vakuuttanut, että suuri merikäärme on ollut ja saattaa olla vieläkin olemassa. Kirjailija perustaa uskonsa Meksikossa näkemiinsä asteekkien tuhansia vuosia vanhoihin kivipiirroksiin ja -veistoksiin, joissa merikäärme on kuvattu täsmälleen samoin kuin Vietnamissa.
- Päässä oli eteenpäin katsovat silmät ja suuri töyhtö ja eri puolilla ruumista kymmenet terävät evät. Loch Nessin hirviö on kaikuluotainkuvien perusteella olemassa, mutta se on lähes varmasti vain loukkuun jäänyt suurikokoinen merikala tai meriankerias, Isomäki sanoo.
Cryptid Huntin miehistö saa Pohjois-Atlantilla vastaansa Mongolian ja Uzbekistanin uusnatsit. Terroristien tarkoitus on palauttaa Tšingis-kaanin valtakunta entisen loistoonsa. Se onnistuisi, jos terroristit löytäisivät 1960-luvulla uponneen neuvostoliittolaisen ydinsukellusveneen.
- Tämä uusnatsipuolue on keksitty pahis. Totta sen sijaan on, että maailman merien pohjassa on ainakin kymmenkunta Neuvostoliiton ja USA:n ydinsukellusvenettä. Näiden hylkyjen reaktorien polttoaineesta on mahdollista rakentaa suuri määrä ydinaseita, Isomäki sanoo.
Trilleri tarvitsee roistonsa, mutta myös sankarinsa. Lauri Nurmi sukeltaa syvyyksissä, käy merisotaa, tappaa terroristeja ja pelastaa maailman. Samalla hän hallitsee hämmästyttävän tarkasti Cryptid Hunt -katamaraanin automaatiota, moottoroituja purjeita, kansirakennelmia ja navigointilaitteita.
Taistelukohtauksissa kirjailija voi ampua yli, mutta laivojen ominaisuuksien kuvauksessa pitää olla millintarkka. Risto Isomäki on istunut valtamerien suojeluun keskittyvän Meriaura Groupin Atmosmare-säätiön hallituksessa 15 vuotta.
- Suurin osa laivatekniikan tiedoistani tulee Atmosmare-säätiön ja Meriaura Groupin ihmisten kautta. Täytyy muistaa, että kun olen ottanut hieman liikaa taiteellisia vapauksia, niin sieltä alkaa aika nopeasti kantautua korviini pientä pilkkaa, Isomäki naurahtaa.
Kirjailija voi luoda romaaniinsa oman mielikuvitusmaailman, mutta elävässä elämässä arki on toisinaan karu. Risto Isomäki on kansalaisaktivistina torjunut ilmastonmuutosta ja suojellut meriä jo vuosikymmeniä. Entisten huolien rinnalle on noussut yksi uusi, syvänmeren kaivostoiminta.
Se tarkoittaa, että merten koskemattomilla alueilla suuret koneet keräisivät teknologiateollisuuden tarvitsemia mineraaleja, kuten kobolttia ja mangaania. Metallien kaivaminen tuhoaisi miljoonia eliölajeja sekä vapauttaisi alueiden pohjalietteestä valtavia määriä hiilipäästöjä.
- Samalla lietteisiin jääneet hienojakoiset raskasmetallit leviäisivät merivirtauksien mukana tuhansien kilometrien päähän ja alkaisivat rikastua kaikissa valtameren ravintoketjuissa, Isomäki sanoo.
Risto Isomäki kirjoittaa Viimeisessä erämaassa robottiteknologiasta, jonka avulla voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön satoja tuhansia mannerten alueilla olevia hylättyjä veden täyttämiä kaivoksia.
- Yksi lupaavimmista ideoista on EU:n vedenalaista kaivosteknologiaa kehittävä VAMOS-projekti. Sen myötä Euroopan tuhansien veden täyttämien kaivosten uudelleen käyttö voisi olla vaihtoehto pieniä metallipitoisuuksia hyödyntävien avolouhosten perustamiselle.
Isomäki on aiemmissa kirjoissaan pohtinut paljon arktisten alueiden tulevaisuutta. Kirjailijan mukaan Jäämeren pohjan öljyvarojen hyödyntäminen synnyttää ajan mittaa öljyvahinkoja, jotka saavat kaikki maapallon tähänastiset öljyvahingot näyttämään pieniltä.
- Ilmastonmuutoksen myötä Grönlannin valtavilta jäätiköltä irtoavat jäävuoret kulkeutuvat merivirtauksien mukana kaikkialle Jäämerelle. Kun öljynporauslauttaa kohti kelluu Manhattanin kokoinen jäävuori, ei sen pysäyttämiksi löydy keinoja.
Jäämerellä ollaan jo nyt vaarallisilla vesillä. Pohjois-Venäjän kiertävä Koillisväylä sulaa ja sen ympärivuotista käyttöä suunnitellaan. Riskit kasvavat, sillä Venäjä on luopunut siellä jo jääsuojelukäytännöistään, jotta se voi viedä yhä suurempia määriä raakaöljyä Kiinaan.
- Veikkaan, että Koillisväylä aukenee vain hetkeksi, kunnes Grönlannista vapautuvat jäävuoret ja niistä muodostuva jäämurska kasaantuvat alueelle vielä nykyisiä paksummiksi kerroksiksi. Koillisväylä ei pysy tulevaisuudessa sulana, Isomäki vakuuttaa.
Jäämeren suurimmat uhat liittyvät sen pohjalla oleviin valtavan suuriin metaani- ja hiilivarastoihin, jotka suunnitteilla olevat öljynporaukset päästäisivät valloilleen. Tilanne on vaikea, sillä Venäjä omistaa Jäämeren rannikosta puolet, ja yhteistyö mafiavaltioksi ajautuneen suurvallan kanssa on toivotonta.
- Arktisten alueiden yhteistyö on nyt pysähtynyt kylmän sodan seurauksena. Tämä voi olla kiristyneen tilanteen parhaita puolia, koska erityisesti ideat jäämeren pohjan öljyvarojen pohjan hyödyntämisestä nykyteknologialla joudutaan panemaan pitkäksi aikaa jäihin, Isomäki pohtii.
Vaikka Lauri Nurmi onnistuu Viimeinen erämaa -trillerissä pelastamaan maailman ydintuholta, Risto Isomäen maailma on vielä kesken. Seuraavissa romaaneissaan Pimeää jäätä ja Krakenin saari tieteiskirjailijan mieli matkaa avaruuteen sekä merihirviöjahtiin Kanarian saarten vesille.
- Syksyllä 2024 ilmestyvä avaruusseikkailu Pimeää jäätä perustuu erikoistutkija Pekka Janhusen kehittämään sähkö- eli plasmapurjeeseen, jonka avulla avaruusluotain voi lentää nopeasti kauas, pysäyttää liikkeensä ja palata takaisin. On huikeaa, että tällaista avaruusteknologiaa on kehitetty Suomessa.
Kuva alla: Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto NASA on valinnut Ilmatieteen laitoksen tutkijan Pekka Janhusen kehittämän sähköisen aurinkotuulipurjeen periaatteeseen perustuvan HERTS-projektin jatkokehitettäväksi. Kuva: NASA
Isomäen vuonna 2025 ilmestyvä tieteisromaani on työnimeltään Krakenin saari. Kirjan aihe liittyy valtamereen ja sen pohjassa asustavaan legendaariseen merihirviöön Krakeniin. Krakenin saari kuuluu samaan Lauri Nurmi-sarjaan kuin Viimeinen erämaa sekä merihirviöstä kertova Con Rit.
Miksi meri on niin tärkeässä osassa sinun tuotannossasi, tieteiskirjailija Risto Isomäki?
- Valaat ja muut suuret merieläimet ovat aina olleet minulle tämän planeetan jännittävin asia. Ymmärsin, että en ole tehnyt valtameren suojelun eteen riittävästi. Halusin korjata asian ja hankimme mökin Azoreilta. Nyt on paikka ja aika kirjoittaa.
Risto Isomäki (s.1961) on laaja-alainen kirjailija ja kolumnisti. Isomäki on julkaissut yli 40 romaania ja tietokirjaa, ja hänen kirjojaan on käännetty noin 20 kielelle. Vuonna 2005 ilmestynyt Sarasvatin hiekkaa oli Finlandia ehdokas ja kirjasta tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Vuonna 2020 Risto Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.
