”Nykyajan alus ei montaa viikkoa seilaa ilman sähkömiestä”

TEKSTI JA KUVAT: JUHA GRANATH

Laivasähköasentajan koulutus loppuu Raumalla. Samalla loppuu koko laivasähköalan suomenkielinen koulutus Suomessa. Lopetus tyrmistyttää merenkulkijoita. Päätöksen tehneessä Länsirannikon Koulutus Oy Winnovassa tunteet ovat ristiriitaiset.

- Rahapuoli vaikutti lopettamiseen. On ehdottomasti tärkeää, että laivasähkön koulutusta järjestettäisiin Suomessa. Tulevaisuus näyttää, miten asia ratkaistaan, Winnovan toimitusjohtaja Juha Miikkulainen sanoo.

Viittä vaille valmis laivasähköasentaja Leevi Vesamäki tutkii tietokoneen näytöltä rahtialuksen sähkölaitteiden ja automaatiojärjestelmien asennusta. Takana on kolmivuotinen koulutus Winnovan merenkulkualan toimipisteessä Raumalla ja edessä elämänmittainen seikkailu.

- Pelastautumiskurssi on vielä jäljellä. Siihen kuuluu teoriaa pelastautumisluokassa ja käytännön harjoittelua satamassa. Sitten opiskelumme on ohi. Me olemme viimeiset laivasähköasentajat, jotka valmistuvat Raumalta ja koko Suomesta, Leevi Vesamäki sanoo.

Kuva: Opiskelu meni opettajapulan ja ahtaiden tilojen takia paperihommiksi. Kyllä teorian ohessa pitäisi päästä tekemään myös alan töitä. Silloin oppi jäisi paremmin mieleen, viittä vaille valmis laivasähköasentaja Leevi Vesamäki sanoo. 

Länsirannikon Koulutus Oy Winnova on viime vuodet ollut ainoa oppilaitos, joka on tarjonnut suomenkielistä laivasähköalan koulutusta. Jatkossa laivasähköasentajia valmistuu vain ruotsinkielisestä koulutuksesta Ahvenanmaalta.

Leevi Vesamäen mukaan Winnovan järjestämässä opetuksessa olisi ollut paljon parantamisen varaa. Opettajapula ja pakkomuutto vanhoista väljistä tiloista Merimäen päärakennuksen ahtauteen turhauttivat tekemiseen tottuneita nuoria miehiä.

- Toinen opettajistamme lähti puolitoista vuotta sitten ja suurin osa opetuksessa käytetyistä laitteista jouduttiin jättämään vanhoihin tiloihin. Opiskelu meni paperihommiksi. Kyllä teorian ohessa pitäisi päästä tekemään myös alan töitä. Silloin oppi jäisi paremmin mieleen.

Tammikuussa Winnova päätti sopeuttaa talouttaan vuosittain neljä miljoonaa euroa vuosien 2024-2026 aikana. Samalla yhtiö päätti lopettaa laivasähkön oppialan koulutuksen. Toimitusjohtaja Miikkulainen perustelee päätöstä opettajapulalla ja opiskelijoiden korkealla keskeyttämisprosentilla.

- Rahoituksemme tulee suurelta osin kulttuuriministeriöstä. Sen yksi kriteeri on, kuinka moni opiskelija suorittaa tutkinnon. Merenkulussa lähdetään herkästi ensimmäisen opintovuoden jälkeen työelämään, ja silloin meiltä jää rahoitusta saamatta.

Suomen hallitus päätti leikata ensi vuonna 100 miljoonaa euroa ammatillisesta koulutuksesta. Kuinka paljon vaikutti laivasähköalankoulutuksen lopetukseen, toimitusjohtaja Juha Miikkulainen?

- Talous vaikutti merkittävästi päätökseemme. Talvella emme tosin vielä tietäneet hallituksen suunnitelmasta leikata 100 miljoonan euroa ammatillisesta koulutuksesta. Tulevat leikkaukset vaikeuttavat kyllä entisestään ammatillisen koulutuksen järjestäjien taloutta.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun sanoo, että tulevina vuosina suomalaisissa laivoissa on huutava pula suomenkielisistä sähköalan osaajista. Vanha sanonta ”vähintään kipparin ja sähkömiehen on oltava suomalaisia” joutunee kovalle koetukselle.

”Laiva on kuin voimalaitos”

Rauman Merimäellä sijaitsevalla Winnovan kampuksella opettaja Matti Österman vetää sähkölaitteiden huoltoa koskevaa oppituntia. Laivasähköautomaation luokassa pitää kiirettä, sillä Österman on joutunut tekemään viimeiset puolitoista vuotta kahden opettajan työt.

- Onhan se opettajapula totta. Hyvin tässä on silti pärjätty, ainoastaan kerran on tekstiviestillä haistateltu. Oppilasaines on hyvää, ja meikäläisen 40 vuoden sähköinen kokemus niin maalta kuin mereltä tuo auktoriteettia, Österman nauraa.

Opettaja Östermanin vastaa siitä, että työelämään lähtevä sähköasentajaoppilas hallitsee mm. sähkölaitteiden ja automaatiojärjestelmien asennuksen sekä niiden käyttöön, kunnossapitoon ja korjaukseen liittyvät työt.

- Oppilasaines on valtavan hyvää ja motivoitunutta. Olen tähdentänyt heille, että laiva on kuin voimalaitos ja tekniikkaa siellä on kuin tehtaassa. Opetukselle on valtava tarve, ja ihmettelen, että laivayhtiöt eivät ole puuttuneet koulutuksen lopetukseen, Matti Österman sanoo.

Kuva: Winnovan säästötoimet kohdistuvat mm. henkilöstöön ja aiheuttavat toimintojen karsimista. Minäkin olen ilman töitä tämän viimeisen lukuvuoden päättyessä, harmittelee opettaja Matti Österman. Opiskelija Leevi Vesamäki ja koulutuspäällikkö Kari Toivonen ovat hengessä mukana. 

Aina ei työ tekijäänsä kiitä. Samalla kun laivasähköasentajakoulutus loppuu kesäkuussa, päättyy myös opettaja Östermanin määräaikainen työsopimus.

- Huono vaihtoehto on työttömyys, parempi kesken jääneiden sähköinsiööriopintojen jatkaminen, Österman miettii.

Leevi Vesamäki on ehtinyt suorittaa opetussuunnitelman määräämät 90 meripäivää. Tulevan laivasähköasentajan mielestä koko opiskelun antoisinta aikaa olivat harjoittelujaksot M/s Viking Gracella, jäänmurtaja Sisulla ja Finnlinesin roro-aluksella M/s Finntidella.

- Gracella harjoittelu oli peruskamaa, kuten keittiölaitteiston huoltoa. Sisulla ja Finntidella pääsin jo työskentelemään pienten ilmastointikeskuksien ja perushuoltojen parissa. Isot ja monimutkaiset työt ovat vielä edessä, Leevi Vesamäki uskoo.

Töitä olisi, osaajista kova pula

Raumalla merenkulkualan perustutkinto on jaettu neljään opetusalaan. 10-15 hengen ryhmissä on voinut suorittaa korjaajan, vahtiperämiehen, vahtikonemestarin ja laivasähköasentajan tutkinnon. Tutkintoon haetaan yhteishaun kautta.

Winnovan merenkulkualan koulutuspäällikkö Kari Toivosen mukaan merenkulkuala kiinnostaa, ja hakijoita on ollut viime vuosina noin 50. Viime vuonna määrä putosi 40 opiskelijaan, kun laivasähköasentajan linjalle ei otettu uusia hakijoita.

- Laivasähköasentajan koulutus on ollut suosittu, ja he ovat työllistyneet hyvin. Opiskelijoiden osaaminen on laajaa, ja harmiksemme heitä revitään kesken opiskelun myös muihin hommiin. He ovat haluttuja esimerkiksi kunnossapidossa ja teollisuudessa.

Koulutuspäällikkö Toivosta huolestuttaa niin tämänhetkinen kuin tuleva pula laivasähköasentajista.

- Koulutuksemme täyttää kansainvälisen STCW-säädöksen tehtävät ja vaatimukset. Asentajista on maailman merillä kova pula, ja muutama kansainvälinen varustamo on jo kysellyt asentajiamme töihin. Työtä on, mutta osaajia ei. Vaikea yhtälö.

Jos laivasähköasentajille on vientiä työmarkkinoilla, niin eikö koulutuksen lopettamisen sijasta koulutuspaikkoja pitäisi lisätä?

- Kyllä me olemme taistelleet asian puolesta. Emme vain pärjää opettajien palkkauksessa yksityiselle sektorille. Winnova maksaa pätevälle opettajalle noin 4000 – 4200 euroa kuussa ja epäpätevälle selvästi vähemmän. Näillä palkoilla emme saa opettajia, Kari Toivonen sanoo.

Winnovan toimitusjohtaja Juha Miikkulainen perustelee Winnovan maksamia palkkoja voimassa olevien työehtosopimusten kunnioittamisella.

- Meidän pitää noudattaa työehtosopimusta. Olemme turhaan hakeneet opettajia normaaleilla työpaikkailmoituksilla sekä suorilla rekrytoineilla. Lisärahoitusta pitäisi varmaan hakea opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Varustamotkin voisivat olla yksi vaihtoehto.

19-vuotiaalla Leevi Vesamäellä ei ole huolta palkanmaksusta tulevien kuukausien aikana. Edessä on armeija Turun Pansion tukikohdassa.

- Sieltä on tarkoitus päästä laivastokoulutukseen aluksille, tuleva alokas Vesamäki pohtii.

”Typerä päätös”

Raumalainen Turo Ihalainen on piipahtanut entisen opinahjonsa Rauman Merenkulkuoppilaitoksen eli nykyisen Winnovan kampuksen pihamaalle. Nesteen rakennuttaman Jaarli-tankkerin sähköasentaja ja OSM Thomen pääluottamusmies Ihalainen harmittelee sähkön oppimisalan lopettamista.

- Kun valmistuin vuonna 1997, laivoilla oli vielä reletekniikka. Nyt on automaatio ja tietokoneet. Kyllä tässä saa töitä tehdä, että pysyy kehityksessä mukana. Typerä päätös Winnovalta, Ihalainen toteaa.

Myöskään Winnovan johdon perustelut opettajien palkkaamisen sietämättömästä vaikeudesta eivät Ihalaista vakuuta.

- Tässä on kohtaamisongelma. Laivasähköasentajista on ollut vuosia huutava pula laivoilla, telakoilla ja maissa. Nyt pitäisi kääriä hihat ja selvittää perimmäiset syyt, miksi opettajia ei löydy. Palkkoja voi myös nostaa ja rekryjä tehostaa, Ihalainen sanoo.

Kuva: Laivasähköasentajista on ollut vuosia huutava pula laivoilla, telakoilla ja maissa. Nyt pitäisi kääriä hihat ja selvittää perimmäiset syyt, miksi opettajia ei löydy, Jaarli-tankkerin sähköasentaja Turo Ihalainen sanoo.

Merenkulku on murroksessa. EU:n päätös laajentaa meriliikenne päästökaupan piiriin pakottaa varustamoja uusimaan laivakantaansa. Esimerkiksi Wärtsilä valmistaa laivoihin jo hybridimoottoreita ja Finnlines tilasi aluksiinsa moderneja varmennetun sähkösyötön laitteita.

- Laivateknologia harppoo eteenpäin, mutta koulutusta ajetaan alas. Ei tarvitse kulua montaa vuotta, kun suomalaiset varustamot huomaavat, että päteviä laivasähkömiehiä ei löydy. Ilman sähköasentajaa laiva ei kovin kauaa liiku, Turo Ihalainen toteaa.

Ristiriitaista on, että merenkulkua pidetään Suomen huoltovarmuuden kannalta tärkeänä alana, mutta samaan aikaan alan koulutusta ajetaan alas. Jos laivasähkön erikoismiehet loppuvat, pärjääkö laivalla maapuolen koulutuksella, Winnovan merenkulun koulutuspäällikkö Kari Toivonen?

- Laiva on kuin pieni yhteiskunta. Siellä on osattava kaikkea. Mielestäni laivasähkö on vaativampi kuin maasähkö. Tästä toki joku voi olla toista mieltä, Kari Toivonen naurahtaa.

Leevi Vesamäki tuntee itsensä onnekkaaksi, sillä hän ehti vielä kouluttautua mieleiseensä ammattiin. Armeijan jälkeen laivasähköasentajan pestejä lienee tarjolla yllin kyllin.

- Viihdyn merellä. Kun ylitin ensimmäisellä harjoittelujaksolla Biskajanlahden kovassa myrskyssä, niin pakki pysyi hyvin kasassa eikä mitään henkistä ahdistusta ilmennyt. Tärkeintä toki oli, että kovassakin myrskyssä pystyin tekemän töitä, Leevi Vesamäki sanoo.