Suomi sakkaa - talouksissa eletään nyt kädestä suuhun

Merimies-Unionin valtuuston julkilausuma 20.11.2024

Tavalliset suomalaiset elävät nyt kädestä suuhun. Inflaation nousu näkyy ruoan hinnoissa. Vielä vuosi sitten leivän päälle saattoi leikata kaksikin siivua juustoa. Nyt juustopaketti jää ostamatta ja hyllyyn, koska on liian kallis. Kymmenissä tuhansissa suomalaisissa lapsiperheissä syödään yksipuolista ruokaa. Perheiden rahat ovat yksinkertaisesti loppu.

Tällä hetkellä 120 000 lasta Suomessa elää vähävaraisissa perheissä. Pelastakaa Lapset -järjestö tekee vuosittain 12–17-vuotiaille lapsille suunnatun valtakunnallisen kyselyn, johon vastasi tänä vuonna 1 653 lasta. 19 prosenttia vastaajista kertoi, ettei perheillä ole riittävästi tai säännöllisesti ruokaa, Helsingin Sanomat uutisoi 19.11.2024 kyselyyn saapuneista vastauksista.

Perheiden lisäksi ihmiset, joilla on sairauksia, eivät enää pysty ostamaan lääkkeitä, koska ei ole rahaa. Terveys heikentyy - jopa vaarantuu - mistä koituu lopulta entistä suurempi lasku yhteiskunnalle. Jotta taloudet selviävät arjen kuluistaan: ruoka, asuminen, kulkeminen - ja etenkin sähkö -, joutuvat ne rahoittamaan menojaan ja laskujaan visalla – kenellä on vielä luottotiedot kunnossa. Elämän rahoittaminen kulutusluotoilla ajaa taloudet loputtomaan kierteeseen, jossa pakkaselta on vaikea päästä nollille.

Valtiovarainministeri Riikka Purran kuuluisat leikkaussakset ovat silponeet suomalaisen yhteiskunnan luottamuksen ja uskon itseensä pohjalukemiin. Hintojen nousun lisäksi ihmisille on syötetty nyt reilun vuoden verran pelkkää pessimismiä ja ohjattu heitä pelottelulla: jos valtion velka kasvaa vielä hitusenkin, ajaudumme perikatoon. Ei ole siis ihme, että tavalliset ihmiset ovat lopettaneet kuluttamisen kaikkineen: ei käydä missään, ei tehdä mitään, ei kuljeta minnekään. On vedetty suu säkkiä myöten. On sammutettu se kuuluisa viimeinen valo.

Suomi sakkaa. Tavallisten kansalaisten ostovoiman heikentyminen, hintojen nousu ja kuluttamisen lopettaminen on ajanut monia suomalaisia pienyrityksiä ongelmiin. Kun kukaan ei osta mitään eikä tee mitään, on vedettävä lappu luukulle.

Petteri Orpon hallitus ilmoitti tavoitteekseen luoda hallituskautensa aikana Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Saldo on tällä hetkellä lähes 40 000 työpaikkaa miinuksella. Suomessa oli syyskuussa 279 700 työtöntä työnhakijaa. Vertailun vuoksi: 1990-luvun lama-ajan Suomessa oli vuonna 1992 työttömiä 292 000 henkilöä ja syvimpänä lamavuonna 1994 työttömien määrä oli jo 408 000. Lukuja tarkastellessa voimme todeta Suomen tämänhetkisen työttömyyden olevan yhtä korkea kuin 1990-luvun laman alkaessa. Tuolloinkin Esko Ahon porvarihallitus leikkasi etenkin työntekijöiltä ja koville joutuivat myös kymmenet tuhannet pienyrittäjät, joiden liiketoiminta loppui ja omaisuus realisoitiin velkojen seurauksena.

Suomen nykyisessä tilanteessa on hyvin pahoja merkkejä, jotka muistuttavat suuresti 1990-luvun lamaa. Tällä hetkellä talous ei ole ylikuumennut, vaan alikuumennut, kun suomalaiset yritykset eivät saa pääomia, koska rahamiehet eivät uskalla laittaa rahojaan likoon suoraan Venäjän naapurissa sijaitsevaan valtioon. Samaan aikaan Suomi säästää itsensä kipeäksi, vaikka sen pitäisi rohkeasti nyt pistää panoksia kasvuun, vihreään- ja it-teknologiaan ja tehdä kuten Ruotsi: panostaa kasvuun ja tulevaisuuteen. Ruotsissa on vanhaa pääomaa, mitä ei ole Suomessa, joten meidän on vain rohkeasti panostettava itse kenties lainarahalla uuteen innovointiin, jotta pärjäämme jatkossa tulevaisuuden markkinoilla.

Suomessa on kyllä vahvaa tekemistä ja osaamista, kun vain uskomme itseemme. Energiatalouden professorit kertovat, että Suomella on vihreää energiaa tulevaisuudessa reilusti yli oman maamme tarpeisiin, jota voi myydä myös ulos. Nyt on siis panostettava tuotekehitykseen ja ennen kaikkea myyntiin. Suomalaisten pelottelu on lopetettava. Olemme hävenneet jo tarpeeksi. On aika olla reipas ja rohkea sekä lähteä tuvasta ulkomaille – kuten Yhdysvaltoihin ja Saksaan – myymään tuotteitamme ja palveluitamme. Jäänmurtajamme, talvimerenkulun osaamisemme, miehistömme ja vihreän, päästöttömän teknologian taitomme on parasta maailmassa. Me osaamme ja pystymme.

Suomalaisten yritysten ohella työntekijöiden ostovoima on saatava kuntoon. Yrityksemme tarvitsevat mitä kiperimmin työvoimaa, mistä pula uhkaa tällä hetkellä kaataa monet lupaavat start up-hankkeet tai jo hyvän tulevaisuuden näkymän omaavan yrityskehityksen. Hyvinvoivat työntekijät – olipa hän merimies, energiainsinööri, sairaanhoitaja, luokanopettaja tai laitoshuoltaja, tarvitsevat nyt rahaa elämiseensä, jotta kaikki ajatukset eivät mene jokapäiväiseen selviämiseen sekä elämisen miettimiseen. Siihen, riittääkö autossa bensa siihen asti, että pääsee töihin asti.

Tästä syystä SAK:laiset ammattiliitot löivät syksyllä alkavissa palkkaneuvotteluissa hynttyynsä yhteen, jotta työntekijöiden ostovoima saadaan kuntoon ja pienet sekä suuret yritykset pysyvät pystyssä ja niillä on resursseja – hyvinvoivaa työvoimaa – innovoida ja rakentaa uutta. Ihmisten johtaminen pelolla on lopetettava. Tarvitsemme reipasta ja positiivista otetta – ostovoimaa - jotta pärjäämme valtiona ja maailmalla tänään sekä tulevaisuudessa.

Merimies-Unionin valtuuston ja julkilausumavaliokunnan jäsenet vasemmalta: Tommi Laaksonen, Ari Kosonen ja Emmy Welin.